Lapset mukana. Vanhoillislestadiolaisten seuroissa lasten kirkkaat äänet saavat kuulua.

Vanhoillislestadiolaisten sählyillassa kiitetään koltiaisista

Vanhoillislestadiolaisten isien ja poikien illassa pelataan eikä räplätä älypuhelinta. Juttusarjassa käydään uskonnonharjoituksissa valtakirkon ulko- ja sisäpuolella.

• 20.04.2015 11:45
• Teksti: Juhani Huttunen Video ja kuvat: Katri Saarela

https://www.youtube.com/watch?v=dQ67wasiyiEParkkipaikalle kertyy kymmeniä toinen toistaan kiiltävämpiä autoja. Perhesuunnitteluun liittyvistä syistä kolmasosa ajoneuvoista on pikkubusseja.

– Jumalan terve!

– No Jumalan terve!

Eteisessä tutut miehet moikkaavat toisiaan hyväntuulisesti ringissä. Vanhoillislestadiolaisten Rauhanyhdistys Espoon Vanttilassa on isolla rahalla rakennettu. Kirkkosalissa heti vasemmalla on sählymaali. Sitä vartioi poika täydessä maskissa.

– Kiitämme sinua pojista, noista koltiaisista, lausuu viisikymppinen mies alkurukouksessa.

Hän on kansainvälinen liikemies ja suuren yrityksen toimitusjohtaja Erkki Joensuu. Hän rinnastaa Jumalan lasten joukon eli uskovaiset ystävät enkeleihin.

Lippispäiset pojat säntäilevät penkkien päällä. Pienemmät näyttävät, miten he jaksavat nostaa isompiaan. He nauttivat silmin nähden isien ja poikien illasta. Alkurukouksen jälkeen mikrofonin kaappaa markkinahenkinen mies.

– Homma toimii siten, että tuolta kioskista saa ostaa kahden euron poletteja, joilla lunastetaan oma vuoro eri peleihin.

Kukaan ei räplää älypuhelinta, sillä isät ovat nyt läsnä lapsilleen.
 

Julkisuudessa vanhoillislestadiolaisuus tunnetaan lähinnä kielloista. Kiellettyjä ovat muun muassa televisio, ehkäisy ja alkoholi.

Viime vuosina liike on joutunut otsikoihin seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi: 1970-luvulta lähtien tapauksia on ollut ainakin 170.

Skandaalinkäryssä on voinut unohtua, että itse liikkeen perustaja, Ruotsin Lapissa Arjeplogissa syntynyt Lars Levi Laestadius (1800–1861), oli aikakautensa huomattava oppinut, Uppsalan tiedeakatemian ja Edinburghin kasvitieteellisen seuran jäsen.

Laestadius uskoi tieteen koviin faktoihin. Hän halusi, että Raamatun selittämisessä antiikkisten filosofioiden sijaan hyödynnetään modernia psykologiaa ja lääketiedettä. Laestadius ajatteli myös, että uskonnollinen usko ei ole rationaalisfilosofinen maailmanselitys vaan sydämen ja tunteen asia, jonka totuutta ei voi fundamentalistisesti todistella vetoamalla insinöörimäiseen järkeen.

Nykyään näin ajattelevat lähinnä liberaaliteologit.

Lapset mukana. Vanhoillislestadiolaisten seuroissa lasten kirkkaat äänet saavat kuulua.

Isien ja poikien illassa liikkeen jäsen puhuu uskosta lempeästi: Vain Jumala näkee ihmissydämeen. Ketään ei saa painostaa, koska ainoastaan Pyhä Henki voi synnyttää uskon.

– Mutta olisi epäloogista, jos Pyhä Henki synnyttäisi hyvin erilaista uskoa, selitys kuuluu.

Siksi Pyhän Hengen synnyttämä oikea usko on nimenomaan vanhoillislestadiolaista. Tätä ei silti ole ihan helppo selittää loppuun.

– Kaikki omat lapseni eivät ole vanhoillislestadiolaisia, mies sanoo.

– En voisi kuvitellakaan, että isänä hylkäisin heidät.
 

Vanhoillislestadiolaisten seuroissa Espoon Rauhanyhdistyksessä käy 400-500 ihmistä viikoittain.

Vessan kynnykselle on pudonnut kourallinen sipsejä. Käytävällä on kiivas tikanheittokilpailu. Ikkunaan teipattu mainosmoniste lupasi: ”Tarjolla herkullista iltapalaa, leikkimielistä kisailua, arvontaa, kioski.” Tarjonta vetoaa kymmenvuotiaisiin: Pepsiä, hotdogeja ja donitseja.

Kisailu tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kirkkosalin yhdessä nurkassa isät lyövät kilpaa vasaralla kahden tuuman rautanauloja koivupölkkyyn.

Kengistä näkee, että tämä on läpileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta. Vanhoillislestadiolaisissa on miljonäärejä mutta myös köyhiä suurperheitä, jotka eivät pärjää ilman sosiaalitoimistoa.