Laulaminen virkistää. Liss Eriksson-Tapion veisaa Eine Kososen kanssa virttä tämän huoneessa Kustaankartanossa. Kuva: Esko Jämsä
Vanhuksille tarjotaan hengellistä hoitoa
Liss Eriksson-Tapio on kehittänyt uuden hoitomallin, jossa vastataan vanhusten hengellisiin tarpeisiin.
Kustaankartanon vanhustenkeskuksessa asuva yli 90-vuotias Eine Kosonen katselee Liss Eriksson-Tapion kanssa hengellistä kuvateosta. Vanhaa rouvaa väsyttää ruokailun jälkeen, mutta kun hoitaja ehdottaa hänen lempivirtensä laulamista, vanhus virkistyy silminnähden ja alkaa laulaa sitä kuuluvalla äänellä.
Kosonen kuuluu niihin vanhuksiin, jotka tuntevat tarvetta Eriksson-Tapion kehittämään hengelliseen hoitoon. He haluavat rukoilla, kuulla otteita Raamatusta, laulaa tuttuja virsiä sekä kuunnella hartauksia ja jumalanpalveluksia radiosta ja televisiosta.
Sairaanhoitaja ja diakonissa Liss Eriksson-Tapio kiinnostui asiasta opiskellessaan vuonna 2008 työnsä ohessa sairaanhoitajan ammattikorkeakoulututkintoa. Hän keskittyi sen lopputyössä tutkimaan hengellisen hoidon merkitystä Kustaankartanon muistisairaiden osastolla.
– Selvitin, oliko vanhusten käyttäytyminen erilaista sellaisina päivinä, jolloin he esimerkiksi veisasivat virsiä ja kuuntelivat jumalanpalvelusta. Tuloksena oli, että asukkaat olivat tuolloin selvästi rauhallisempia ja hoitotyöt sujuivat paremmin.
Tutkinnon jälkeen Liss Eriksson-Tapio hakeutui esimiehensä kannustamana sosiaaliviraston vanhusten palvelujen ura- ja palkitsemismalliin, joka antaa sairaanhoitajille ja lähihoitajille mahdollisuuden kehittää omaa työtään. Tässä tapauksessa se oli hengellisen hoidon sisällyttämistä tavalliseen hoitotyöhön.
– Vanhusten hengelliset tarpeet jäävät helposti hoitajalta huomaamatta hoitotyön vilskeessä. Hoitajien koulutuksessa keskitytään yleensäkin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin vastaamiseen. Osa ihmisestä jää kuitenkin hoitamatta, jos henkisyyttä ja hengellisyyttä ei huomioida, sairaanhoitaja sanoo.
Eriksson-Tapio järjestää kerran viikossa muistisairaiden osastolla hengellistä ohjelmaa. Lisäksi hän vierailee pyydettäessä muilla osastoilla sekä käy yksittäisiä sielunhoidollisia keskusteluja.
– On tärkeää kunnioittaa vanhuksen vakaumusta. Vanhuksilta tiedustellaan jo Kustaankartanoon tullessa, kiinnostaako heitä hengellinen toiminta. Pyrimme ottamaan huomioon eri uskontokuntiin kuuluvien henkiset tarpeet.
Koska on kyse aivan uudesta alueesta hoitotyössä, on Eriksson-Tapio tehnyt Hengellinen hoito hoitotyössä -opaskirjasen sekä koonnut korillisen hengellisiä kirjoja ja levyjä. Hän vetää sairaalapastori Marko Mattilan kanssa hoitajien ohjausryhmää, jossa annetaan ohjeita hengellisen hoidon toteuttamiseksi ja jonka jäsenet voivat purkaa työssä ilmenneitä vakaumuksellisiin asioihin liittyneitä pulmatilanteita.
Sosiaaliviraston vanhusten palvelujen kehittämiskonsultti Minna Säilä arvelee, että hengelliselle hoidolle on vanhustenhoidossa tarvetta.
– Liss Eriksson-Tapion kehittämä malli on todettu Kustaankartanossa hyväksi. Hoitajat tarvitsevat opastusta, että he osaavat ottaa myös asukkaiden hengellisiin asioihin liittyvät toivomukset huomioon hoitotyössä.
Sairaanhoitajien ja lähihoitajien ura- ja palkitsemismalli sai vanhusten palveluissa alkunsa vuonna 2008. Säilän mukaan mallin tarkoituksena on mahdollistaa hoitajien eteneminen omassa työssään sekä lisätä alan houkuttelevuutta ja pidempään alalla olleiden työhyvinvointia ja sitoutuvuutta. Hoitaja voi käyttää 40 päivää vuodessa työnsä kehittämiseen ja tiedon jakamiseen työyhteisössä. Hänelle maksetaan tästä myös henkilökohtainen lisä.
– Uramalliin valituilta edellytetään selkeää suunnitelmaa. Esimiehen on puollettava suunnitelmaa ja tuettava sen eteenpäinviemisessä. Hoitaja raportoi tietyn väliajoin hankkeen etenemisestä ja arvioimme, miten hyvin se on toteutunut.
Marjo Kytöharju
Jaa tämä artikkeli: