Vanhuus täynnä kipuja ja yksinäisyyttä
Olen vanhus, jolle eutanasia olisi paikallaan. Minulla on sairaus, johon lääkkeet eivät paljonkaan auta. Kipu tulee aaltoina ja koskee kovaa. Täällä pitää kärvistellä, vaikka minusta ei ole enää mihinkään. Mikään ei auta, eivät edes rukoukset.
Kaikki tuttavat ja sukulaiset ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Minulla ei ole uskallusta tehdä itselleni loppua – jos sitä jääkin sitten kitumaan vielä pahemmin.
Kyllä tämä vanhuus on rankkaa. Haluaisin tietää, miten muilla menee, ovatko muut saaneet hyvät eväät elämäänsä. Kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin. En haluaisi ruikuttaa, koska minulla on ollut myös parempiakin vuosia. Vanhuus vain ei tule yksin. Hyvää kesää kaikille nuorille ja vanhoille!
Yksi monista
Jaa tämä artikkeli: