Raivokohtaus. Kaupunginteatterin Tšehov-draamassa Sonja (Iida Kuningas) toppuuttelee elämään pettynyttä Vanja-enoa (Santeri Kinnunen). Kuva: Tapio Vanhatalo
Vanja-eno kahden teatterin versiona
Miksi Anton Tšehovin klassikkonäytelmä Vanja-eno nähdään tänä syksynä sekä Kansallisteatterin että Helsingin Kaupunginteatterin näyttämöllä? Onko kyseessä pelkkä sattuma? Miten monta kertaa näytelmä on esitetty teatterissanne?
Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho:
– Tšehovin Vanja-enon suunnittelu alkoi kesällä 2012. Kuulin vasta syksyllä 2013, että Kaupunginteatteri tekee myös Vanjan. Emme nähneet syytä peruuttaa omaa suunnitelmaamme. Toisaalta on upeaa, kun kaupungissa voi nähdä kaksi Vanjaa upeilla näyttelijöillä.
– Vanja-eno on esitetty Kansallisteatterissa muistaakseni kolme kertaa aiemmin. Se on yksi Tšehovin tärkeistä klassikoista, ja juuri nyt sitä esitetään ympäri maailmaa. Joku on sanonut, että vaikeina aikoina Tšehovit tulevat aina uudelleen.
Helsingin Kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola:
– Sovimme Tamás Ascherin ohjaaman Ivanov-näytelmän ensi-illan jälkeen 6.3.2008, että Ascher tulee uudestaan ohjaamaan Tšehovia Kaupunginteatteriin. Heti Sydney Theatre Companyn Vanja-enon ensi-illan jälkeen vuonna 2010 sovimmekin, että Ascher ohjaa Vanja-enon myös tänne. Ensi-iltapäivämäärä on valittu kysytyn unkarilaisohjaajan aikataulujen mukaan.
– Se, että sama teos eri suomennoksilla esitetään samaan aikaan Helsingin kahdessa isossa teatterissa, on kulttuuriherkkua yleisölle. Klassikko on aina enemmän kuin juoninäytelmä. Vanja-eno on ollut Kaupunginteatterin ohjelmistossa kerran aiemmin: ensi-ilta oli vuonna 1983.
Marjo Kytöharju
Jaa tämä artikkeli: