Muovipleksi välissä. Vankien perhetapaamiset järjestetään vankiloissa enimmäkseen tämäntyyppisissä olosuhteissa. Piirros: Hans Eiskonen
Vankien läheiset tarvitsevat tukea
Kun perheenjäsen joutuu vankilaan, kärsii siitä koko perhe.
Kevät 2010 oli helsinkiläiselle Johannalle raskasta aikaa, sillä hänen puolisonsa oli tuomittu yli kahdeksi vuodeksi vankilaan. Tilanteen teki vielä rankemmaksi se, ettei hän tiennyt, mistä saada tukea ja neuvoja.
– Miehen tuomio oli shokki, kuljin ensimmäiset kuukaudet kuin sumussa. Tässä piti täysin paikkansa sanonta, että kun joku perheestä tuomitaan vankilaan, koko perhe lusii.
Elämä alkoi kirkastua, kun Johanna löysi tiensä vankien omaisten iltaan. Siellä hän kuuli Vankien omaiset -yhdistyksestä. VAO järjestää vertaistukea sekä leiri- ja virkistystoimintaa.
Johanna koki VAO:n antaman tuen niin tärkeäksi, että hän ryhtyi miehen vapauduttua yhdistyksen vertaistukihenkilöksi. Hän toimii myös sen sihteerinä.
– Suomessa on noin 50 000 vankien läheistä. Vankeusaika voi vaikuttaa rajusti perheen terveydentilaan, toimeentuloon ja sosiaalisiin kuvioihin. Perheen hyvinvointi taas vaikuttaa vangin hyvinvointiin ja päinvastoin.
Vankeuslaki antaa tietyt normit vankiloille, mutta silti on paljon vankilakohtaisia käytäntöjä. Ne ovat monesti melko joustamattomia. Esimerkiksi vangin anoessa perhetapaamista ei voi olla varma, että anomukseen tulee myönteinen päätös. Tätä perustellaan turvallisuuskysymyksillä.
– Tapaamis- ja muissa asioissa saattaisi auttaa, jos vankiloissa olisi perhetyöhön nimetyt työntekijät, jotka tuntisivat vankien perhetilanteen, Johanna sanoo.
Parhaimpana kokemuksena vankeusajalta Johanna muistaa Vapautuvien tuki -yhdistyksen järjestämän perheleirin.
– Pystyimme olemaan pitkästä aikaa yhdessä normaalina pariskuntana. Se oli myös ensimmäinen viikko miehen vankilaan joutumisen jälkeen, kun nukuin yöni kunnolla.
VAO tekee yhteistyötä muun muassa Kriminaalihuollon tukisäätiön Kritsin kanssa. Krits aloitti vuonna 2007 Ehjä perhe -toiminnan, jota koordinoi Tarja Sassi. Krits on järjestänyt Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyökeskus Snellun kanssa vuoden ajan Taimi-vertaistukiryhmiä vankien 7–12-vuotiaille lapsille.
– Ongelmana on, että ryhmiin on ollut hankala löytää lapsia. Monessa perheessä ei haluta kertoa totuutta vanhemman poissaolosta, Sassi sanoo.
Lasten tukeminen ja suojeleminen on Sassin mielestä tärkeää, sillä vanhempien vankeus voi vaikuttaa melkoisesti heidän tulevaisuuteensa. Tämä koskee isoa joukkoa, sillä Suomessa arvioidaan olevan noin 8 000–10 000 lasta, joiden vanhempi tai molemmat vanhemmat ovat vankilassa.
Krits tarjoaa tukea lapsille myös nettisivujen www.porttivapauteen.fi/lapset kautta. Portti vapauteen -sivustolta löytyy lasten lisäksi tukea vankien läheisille, vapautuville vangeille sekä alan ammattilaisille.
Tarja Sassi toteaa, että yhteistyön luominen poliisi- ja vankilaviranomaisten kanssa on ollut yllättävän hankalaa. Hänestä viranomaisilla pitäisi olla perhetapaamisista ja muista käytännöistä tietopaketti, jota jaetaan vangeille ja heidän omaisilleen.
Erityisnuorisotyökeskus Snellu on tehnyt vankiloissa työtä jo 40 vuotta. Snellu on panostanut nyt vankien perhetyöhön, johon kuuluvat lasten Taimi-ryhmät.
– Rohkaisemme kertomaan lapselle totuudenmukaisesti äidin tai isän poissaolosta, muuten lapsi voi helposti syyttää tilanteesta itseään. Ryhmässä lapsi huomaa, että vaikeistakin asioista voi puhua ja niistä voi selvitä, sanoo Snellun työntekijä Tiina Kinnunen.
Myös Helsingin seurakuntien erityisdiakonia ja jotkut seurakuntien työntekijät vetävät ryhmiä tai tapaavat yksittäisiä vankeja vankiloissa. Seuraavaksi Snellu ja erityisdiakonia järjestävät Kritsin ja VAO:n kanssa vankien omaisten illan. Tilaisuus on tiistaina 20.3. kello 18–21 Hermannissa, Hämeentie 73.
Marjo Kytöharju
Lisätiedot: Tiina Kinnunen, p. 09 2340 2350, tiina.kinnunen@evl.fi., www.porttivapauteen.fi, www.vankienomaiset.fi
Jaa tämä artikkeli: