Noora Hultinin mielestä urut on maailman monipuolisin soitin. Kuva: Marianna Siitonen
Vantaalla alkaa Lutherin teesien innoittama konserttisarja, jossa urut ovat pop
Martti Luther halusi kyseenalaistaa asioita, ja niin tahtoo myös kanttori Noora Hultin. Konserttisarja haastaa miettimään ennakkokäsityksiään uruista.
Kanttori Noora Hultin alkoi pohtia historiaa, kun vuosi 2017 ja kirkon reformaation 500-vuotisjuhlavuosi lähestyivät.
– Martti Luther asetti teeseillään kyseenalaiseksi asioita, joihin oli totuttu. Niissä ei huomattu mitään ongelmaa. Oikeastaan samantapaista kyseenalaistamista tehdään nykyään rippikoulussa, jossa voidaan käyttää opetusmenetelmänä myyttien purkua. Siinä lähdetään liikkeelle ennakkokäsityksistä, Hultin kertoo.
Hultinin ajatukset kiertyivät omaan työhön. Aihe oli tärkeä siksikin, että myös Luther piti musiikkia tärkeänä.
– Aloin kysellä mielessäni, millaisia mielikuvia ihmisillä on kirkkomusiikista. Millaista se on, mitä voi soittaa, kuka voi sitä tehdä ja millä tavalla?
Johtopäätökseksi syntyi ajatus ravistella yleisiä mielikuvia ja luuloja Lutherin hengessä. Keinoksi tulivat teesit kirkkomusiikista. Asiasta innostuivat toisetkin vantaalaiskanttorit, ja vuoden 2017 aikana eri vantaalaiskirkoissa esitetään konsertin muodossa yhteensä 12 teesiä. Konserttisarja käynnistyy tammikuussa Pyhän Andreaan kirkossa teesillä "Urut on pop!"
Urut on kuin sinfoniaorkesteri
Nykyään voidaan miettiä, mihin urkuja enää tarvitaan. Maailma on täynnä erilaisia soittimia, jotka tuntuvat tutummilta ja helpommin lähestyttäviltä kuin urut.
– Urut on maailman monipuolisin soitin, kokonainen sinfoniaorkesteri. Urut on hengittävä soitin, joka tukee laulua. Urkuja, niin kuin muutakaan akustista musiikkia, ei voi korvata sähkösoittimilla. Vanhetessani olen entistä enemmän kääntynyt elävän musiikin puolelle, Hultin sanoo.
– Kuuntelen ja soitan paljon pop-, rock ja elokuvamusiikkia, ja kyllä niissäkin käytetään urkuja. Jokaisessa konserttisalissa pitäisi olla urut. Urkujen kulttuurihistoria on arvokas, ei sitä voi peruuttaa, Hultin muistuttaa.
Usein ihmisten toiveet musiikiksi kirkollisiin toimituksiin nousevat populaarimusiikin puolelta.
– Vaikka tunnen musiikin eri kenttiä harrastusteni pohjalta, joudun opiskelemaan erikseen jokaista uutta kappaletta ja sovittamaan sen uruille. Omat taidot ja lauluääneni vaikuttavat sovitukseen. Sovituksen täytyy olla myös yksilöllinen, juuri sille soittimelle, Hultin sanoo.
Kysymykseen, millainen musiikki sopii hengelliseen tilaisuuteen ja kirkkotilaan, ei Noora Hultinin mukaan ole yksiselitteistä vastausta.
– Jokin harvinainen toive voi sopia hyvin juuri tiettyyn tilanteeseen. Vaikka kappaleen vieraskieliset sanat puhuisivat helvetistä, rakas ja tärkeä kappale on voinut merkitä vainajalle aivan muuta. Hänelle se on voinut puhua taivaasta.
Kirkkomusiikki elää ajassa
Toisinaan toivekappale jää pois siksi, ettei nuotteja ole eikä ajanpuutteen takia ole mahdollista ryhtyä nuotittamaan kappaletta korvakuulolta.
– Ei ole mikään uusi ilmiö, että kirkkomusiikki elää ajassa. Kun äitini meni naimisiin 1965, keskusteltiin, saako häämusiikkina soittaa Prinsessa Ruususen. Nykyään se on häämusiikin perusohjelmistoa.
Keväällä Hultin on toteuttamassa Mozartin Requiemiä Pyhän Andreaan kirkossa.
– Silloin haluamme purkaa kirkkomusiikin elitististä mainetta. Requiemin esitykseen ei välttämättä tarvita suurkuoroa eikä 30 000 euroa maksavia solisteja. Esitystä varten kootaan kamarikuoro, johon kutsutaan laulajiksi musiikin ystäviä. Orkesterina toimii pelkät urut.
Jaa tämä artikkeli: