Vantaan säästöt
Vantaan Laurin päätoimittaja Pauli Juusela tarttui jälleen hienolla tavalla vaikeaan asiaan pääkirjoituksessaan Vantaan on pakko säästää (VL 17.5.). Olen samaa mieltä Juuselan kanssa siitä, että säästöjä on tehtävä, sekä siitä, että kaikkein kohtalokkain säästökohde olisi lastensuojelu. Se ”säästö” tulisi muutamassa vuodessa maksettavaksi moninkertaisesti. Inhimillisessä kärsimyksessä asiaa ei edes voi laskea.
Mutta myös sadan kouluavustajan vähentäminen olisi monille oppilaille ja opettajille liian rankkaa. Vantaalla on juuri alettu siirtyä pois erityisluokista ja integroida erityisoppilaita yleisopetusluokkiin. Ilman ammattitaitoisia avustajia monet luokat ovat pulassa. Kenellä on enää aikaa huomioida lapsia yksilöllisesti? Eikö liian suuri osa Suomen ja Vantaankin lapsista voi huonosti? Sitä paitsi jokainen syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle miljoonan, saman verran kuin sadan kouluavustajan palkkaamiseen menee vuodessa.
Kolmas asia, josta en missään nimessä leikkaisi, on luontokoulu, jonka toiminta on hyvin edullista Vantaalle. Maahanmuuttajaesiluokkani pääsi kerran luontokoulun kummiluokaksi. Luontokoulun opettajilla oli harvinaisen inhimillinen kyky auttaa vasta Suomeen tulleita kielitaidottomia oppilaita integroitumaan suomalaiseen elämään esimerkiksi luontokokemusten ja leikin avulla — ja rakastamaan suomalaista luontoa.
Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Anniina Kostilainen luetteli puheessaan viime valtuustossa useita säästöjä, jotka olisivat paljon inhimillisempiä kuin virkamiesten esittämät: energian säästöstä voidaan helposti saada miljoonia vuodessa. Muita säästöehdotuksia olivat esimerkiksi avoimen lähdekoodin käyttö tietokoneohjelmissa, ruuhkamaksut, investointien karsiminen, erilaisista kumppanuuksista ja sopimuksista karsiminen ja luottamuspalkkioiden pienentäminen.
Ihmettelen, miksi lähes kaikki virkamiesten esittämät säästöt tehtäisiin palveluista, jotka kohdistuisivat kaikkein heikoimpiin: lapsiin, vanhuksiin, vammaisiin — ja kaupungin työntekijöihin. Eikö oikeudenmukaisempaa olisi korottaa veroa vaikkapa 0,25 prosenttia, jotta säästöt jakautuisivat myös hyvinvoivien asukkaiden kesken?
Sini Alén
kaupunginvaltuutettu
Jaa tämä artikkeli: