Vantaan suuret liikennetyömaat muuttivat Kirkonkylän elämäntavan
Amanda Eskola, Riina Koivisto ja Karoliina Junno-Huikari ovat perehtyneet kirkonkylän elämään. Kuva Markku Mattila

Amanda Eskola, Riina Koivisto ja Karoliina Junno-Huikari ovat perehtyneet kirkonkylän elämään. Kuva Markku Mattila

Vantaan suuret liikennetyömaat muuttivat Kirkonkylän elämäntavan

Helsingin pitäjän kirkonkylä muuttui 1950-luvulta lähtien maanviljelyskylästä omakotitaloalueeksi. Murros näkyi lautasilla ja pihapiireissä.

- Lautaselta voi nähdä paljon, sanoo tutkija Karoliina Junno-Huikari.

- Jos nykyisin yhdistävä tekijä on sosiaalisen median kautta levinnyt avokadopastan resepti, viime vuosisadan alkuvuosikymmenillä yhdistäjänä oli läskisoosi.

Junno-Huikari on yhdessä Riina Koiviston kanssa tutkinut Helsingin pitäjän Kirkonkylän lähihistoriaa Vantaan kaupunginmuseon Kirkonkylä-projektissa. Heidän tutkimuksensa on keskittynyt erityisesti naisten ja lasten arjen selvittämiseen. Niihin ovat liittyneet esimerkiksi ruokatalous ja puutarhanhoito.

Kirkonkylää on projektissa tutkittu myös rakennushistorian ja arkeologian kautta. Tutkimuksissa on saatu entistä tarkempaa tietoa kylästä.

Tutkijat ovat haastatelleet noin 50 entistä ja nykyistä kirkonkyläläistä. Asukkailta on myös koottu valokuvia.

- Tietoja olemme keränneet niin pitkältä kuin muistitieto yltää. Vanhimmat muistot ovat 1920–1930-luvuilta, kertoo Koivisto.

Yleisilme poikkeuksellisen muuttumaton

Helsingin pitäjän kirkonkylä on kokenut historiansa aikana kaksi suurta murrosta. Toinen tapahtui 1700-luvulla ja toinen 1950–1960-luvuilla.

Vanhin tunnettu asutus tuli kylään 1200-luvulta. 1700-luvulla isoviha hävitti Kirkonkylän lähes tyystin ja isojaossa maat jaettiin uudelleen.

Erityistä nykyisessä Kirkonkylässä on, että siinä on edelleen nähtävissä kylän perusilme samanlaisena kuin seon ollut 1800-luvulla. Maantiet seuraavat yhä suurin piirtein samoja linjoja kylän läpi ja vanhat päärakennukset ovat pääosin peräisin 1700-luvun lopulta.

- Täällä 1700-luvun taloja pihapiireineen on säilynyt poikkeuksellisen paljon pienellä alueella. Jäljellä on aittoja ja navettojakin, kertoo arkkitehti Amanda Eskola, joka on tutkinut kirkonkylän rakennushistoriaa.

- Kirkonkylässä nähdään, millaisia talot ja kylät olivat ennen vanhaan Helsingin pitäjässä ja Uudellamaalla yleensä. Muut Vantaan kylät eivät ole säilyneet läheskään niin hyvin kuin Kirkonkylä ja vain harva päärakennus on säilynyt niin alkuperäisessä asussa sisätiloja myöten kuin muutamat Kirkonkylän talot.

Eskola teki kylän talojen kartoituksen osana kaupunginmuseon rakennusinventointi VAARI:a, joka käynnistyi 2010. Siinä kerätään tietoja Vantaan ennen vuotta 1930 valmistuneista rakennuksista.

Kehä III katkaisi lehmien laidunreitin

Aina 1950–1960-luvuille asti kylä pysyi puhtaasti maanviljelysseutuna. Asukkaat olivat hyvin toimeentulevia, vauraita talonpoikia ja enimmäkseen ruotsinkielisiä.

Sodan jälkeisten vuosikymmenten murrokseen vaikutti suomalaisen yhteiskunnan yleinen kehitys. Maanviljelys väheni, naiset menivät töihin, ihmiset muuttivat kaupunkeihin, teollisuus ja palveluammatit lisääntyivät.

Kirkonkylän elämäntavan muuttivat erityisesti kolme Vantaan suurta rakennustyömaata: Tuusulanväylä, Kehä III ja lentokenttä. Suuri osa kylän peltoja ja laitumia jäi uusien valtateiden toiselle puolelle ja metsiä puolestaan lentokentän alle. Enää ei onnistunut lehmien vieminen laitumelle Kehä III:n yli.

- Maatalous elinkeinona hävisi. Koko kylä muuttui, arki ja elämäntavat muuttuivat, kertovat Koivisto ja Junno-Huikari.

- Sukupolvesta toiseen oli noudatettu omavaraistalouden perinteistä linjaa, jossa ruoka tuotettiin itse. Se oli luonteva, yhdistävä tekijä. Tärkeämpää oli kuulua joukkoon, syödä samaa läskisoosia kuin muutkin, eikä erottua muista, kuvaa Junno-Huikari.

Murroksen vuosikymmeninä alettiin ”lähteä talosta ulos”. Ostettiin ruokaa ja muita tavaroita kaupasta, mentiin palkkatöihin.

- Taloista leivinuunit ja kakluunit purettiin hyödyttöminä ja vanhanaikaisina, leipävartaat katosivat. Ei ollut enää leivontapäiviä, kertoo Koivisto.

- Kylän ulkoasu muuttui. Avaria, puuttomia pihoja oli ennen käytetty vain hyödyllisesti karjalle ja hyötyviljelyyn. Nyt niistä alkoi tulla omakotitalojen pihoja.

Pihoilla alettiin kasvattaa hedelmäpuita ja kukkia. Käytännöllisyyden sijaan arvostettiin viihtyisyyttä ja kauneutta.

Monet kyläläiset ryhtyivät murroksen myötä yrittäjiksi. Esimerkiksi uudet työmaat tarjosivat töitä kuljetusyrittäjille ja rakennusalalla.

Kirkonkylä-projekti
  • Arkeologiset kaivaukset Pyhän Laurin kirkon puistossa ovat meneillään toisena vuonna peräkkäin. Ne jatkuvat 30.5. saakka.
  • Kirkonkylään sijoittuva lastenkirja julkaistaan syksyllä 2014.
  • Vuodenvaihteessa 2014 - 2015 ilmestyy Kirkonkylän historiikki.
  • Projektin päätteeksi kootaan verkkonäyttely kylän historiasta.

Lue lisää myös Vantaan rakennusten VAARI-inventoinnista.

 

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city