Kalevi Jääskeläisen syliin on mahtunut parhaimmillaan viisi lasta. Lukuhetkessä mukana Mirella Mutikainen, Onni Kattelus ja Anna Kuittinen.
Vantaanlaakson vaari
Vantaanlaakson päiväkodissa tiedetään, milloin on Kalevi ja Sinikka -päivä. Silloin lapset saavat nauttia päiväkodin oman vaarin ja mummin seurasta.
— Kun vaimoni Sinikka jäi kaksi vuotta sitten eläkkeelle, hän huomasi lehdestä jutun, jossa kerrottiin tästä toiminnasta. Aloittaessaan tehtävässä hän otti minut mukaansa, kertoo martinlaaksolainen Kalevi Jääskeläinen.
Jääskeläisten omat lapset ovat jo aikuisia eikä lastenlapsia ole. Päiväkodin isovanhemmuus on tärkeä vapaaehtoistyö, joka antaa mahdollisuuden toimia lasten parissa. Jääskeläiset haluavat tarjota lapsille aikaansa ja sellaista huomiota, johon päiväkodin työntekijöiden resurssit eivät riitä.
Vasara ja nauloja
— Kun tulen päiväkotiin ja istun penkille, siihen tulee lapsi kirjan kanssa. Ja perässä tulee toinenkin. Vaikka lapset osaavat kirjan jo ulkoa, he haluavat, että sitä luetaan.
Kaikkein mieluiten Kalevi-vaari askartelee lasten kanssa, joko ryhmän omassa tilassa tai päiväkodin verstaalla.
— Tarjoan lapsille jotakin sellaista vanhaa ja uudempaa tekemistä, jota he eivät välttämättä muuten pääsisi tekemään. Olemme tehneet vesiratasmyllyjä pikkuiseen puroon, pajupillejä ja lintulautoja. Kokosimme linnunpöntön valmiiksi tekemistäni osista ja ripustimme sen yhdessä päiväkodin pihapuuhun, Jääskeläinen kertoo.
Verstaassa korjaantuvat myös päiväkodin rikkinäiset huonekalut, välillä yhdessä lasten kanssa.
Pitkän työuran jälkeen Kalevi Jääskeläisestä on tuntunut hyvältä kantaa vastuuta vapaaehtoistyön merkeissä. Vapaa-aikaa jää vielä muuhunkin, omakotitalon remontointiin ja Lapin-matkoihin.
Turvallisena aikuisena lapselle
Jääskeläiset ovat sopineet käyvänsä päiväkodilla säännöllisesti kerran viikossa. He eivät ole osa henkilökuntaa, vaan vastuu lapsista on edelleen päiväkodin työntekijöillä.
— Toimin kuin kuka tahansa aikuinen toimisi lasten kanssa. Huomaan kuitenkin, että nykyajan lapset ovat lyhytjännitteisempiä kuin aikaisemmin. Lasten leikeissä ja asenteissa näkyy myös huolestuttavan paljon enemmän väkivaltaisia vaikutteita kuin silloin, kun omat lapseni olivat pieniä, Kalevi Jääskeläinen kuvailee.
Päiväkotivapaaehtoisten toiminta on osa Mannerheimin Lastensuojeluliiton kylämummi ja kylävaari -toimintaa. Tehtävässä ei sitouduta yhden perheen isovanhempana toimimiseen, vaan ollaan käytettävissä paikassa, jossa useiden perheiden lapset voivat tutustua ikäihmiseen. Tehtävään kurssitetaan, ja MLL auttaa vapaaehtoispaikan löytämisessä. Osa kylämummeista ja -vaareista toimii myös perhekahviloissa, leikkipuistoissa, kouluissa ja kirjastoissa.
Kylämummeja tai -vaareja on jo yli sata. MLL järjestää vapaaehtoisilleen mahdollisuuksia tavata toisiaan ja tarjoaa tehtävään ohjausta sekä virkistystä. Tukea toimintaan saadaan HOK-Elannolta.
Tietoja ja taitoja eteenpäin
Päiväkodin henkilökunta arvostaa Sinikka ja Kalevi Jääskeläisen työtä.
— Pitkäaikainen sitoutuminen luo oikeaa tuntua isovanhemmuudesta. Lapsen elämässä ihmisiä tulee ja menee, joten on hyvä, että kun johonkin kiintyy, hän ei ole heti seuraavassa hetkessä jo poissa. Tuntuu todella ihanalta, kun suhde jatkuu edelleen, kertoo päiväkodin johtaja Helena Pajari.
Pian päiväkodin ryhmäläiset pääsevät mehukesteille Jääskeläisten kotipihalle. Samalla ehkä askarrellaan väkkäröitä, kepin päähän kiinnitettäviä tuulessa pyöriviä nelisakaraisia hyrriä.
Vaikka Kalevista tuli päiväkotivaari vaimonsa kylkiäisenä, into lasten kanssa touhuamiseen nousee hänestä itsestään.
— Ensin vähän mietin, mihin minusta olisi tässä hommassa. Minulla on huonosti mielikuvitusta, en ole tarinankertoja enkä halua olla pelkkä kiipeilypuu. Mutta haluan siirtää sukupolvelta toiselle tietoa ja taitoa ja osaan eläytyä lasten maailmaan, Jääskeläinen summaa.
Jaa tämä artikkeli: