Vapaa valinta
Mediassa on keskusteltu jo pari viikkoa kirkosta ja homojen ihmisarvosta. Kuka on oikeassa, kuka tulkitsee Raamattua oikein?
Lehtien yleisöpalstoilla on nähty kristinuskon nimissä kannanottoja, joiden mukaan kirkosta eronneet ovat häilyväisiä kahdella tuolilla istuvia nimikristittyjä, jotka joutavatkin mennä. Tärkeintä kristitylle on tietää, millä tuolilla hän itse istuu.
Ehdoton usko vääristyy tietämään hyvän ja pahan, oikean ja väärän. Syntyy jakoja, joissa ovat vastakkain me ja muut. Syntyy varmuutta, jonka voimalla tiedetään, millä tavalla toinen on väärässä. Syntyy oikeassa olemista, jota muut voivat pitää kovana, loukkaavana ja ihmisarvoa polkevana.
Eivätkä syyttä. Pahinta ihmisen loukkaamista on kyseenalaistaa hänen identiteettinsä ja siitä voimansa saava elämä.
Uskonto on moraalisissa kysymyksissä hankala perusta. Vaaralliseksi se käy, kun oma löytö korotetaan ylitse muiden. Jumala tai Raamattu pannaan oman näkökannan takuumieheksi. Jos muut vetoavat samaan kirjaan, he ovat väärässä.
Raamatussa on hieno armon ja anteeksiannon perusajatus. Sieltä riittää ohjeita niin niskuroivien lasten nujertamiselle kuin vihollisen rakastamiselle, ääritiukoille säännöille ja pyhälle huolettomuudelle. Se, mitä valitsemme – tai pikemminkin mikä valitsee meidät – riippuu paljon ympäristöstämme ja kokemuksistamme.
Me kaikki saamme tässä kirkossa löytää, tulkita ja soveltaa. Mutta samalla täytyy kirkkaasti muistaa, että niin tekevät myös muut. Yhtä lailla uskonsa varassa, omaa moraaliaan tutkien, saman Jumalan lapsina.
Helsingin piispa on toivonut meille erimielisyyden etiikkaa. Hyvä lähtökohta sille on jokaisen ihmisen loukkaamaton ihmisarvo ja vapaus. Uskon määrästä riippumatta. Ihminen saa olla, mitä hän on ja kuunnella vapaasti sisintään. Hän saa tehdä ratkaisujaan ilman, että kukaan tulee häntä etukäteen ojentamaan. ”On parempi seurata omaatuntoaan ja erehtyä kuin seurata toisen omaatuntoa ja ratkaista oikein”, opasti eräs edesmennyt kirkonmies.
Siitähän syntyy anarkia! Ei toki. Jokaisen ihmisen vapautta rajoittavat toisen vapaus ja ihmisarvo. Se, mikä ei ole rikollista, on sallittua. Se, mikä ei ole sairasta, on elämän tervettä monimuotoisuutta. Se, mikä on minulle hyvä ratkaisu, voi olla sinulle ihan huono. Kuuntele muita ja itseäsi, mutta ajattele ja valitse vapaasti.
Marja Kuparinen
Toimituspäällikkö
Jaa tämä artikkeli: