Eero Yli-Rekola, Katja Remes ja Tomi Uimonen rakentavat Tapanilan kirkon Valon messua.
Vapaaehtoiset tekevät messun
Tapahtuman mainostamista, tulijoiden tervehtimistä ja iltapalan valmistusta – tavallisia seurakuntalaisia tarvitaan moneen.
Vapaaehtoiset seurakuntalaiset pääsevät mukaan messujen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Elokuun lopussa joukko vapaaehtoisia pohti Tapanilan kirkossa Helsingissä, mitkä messun vastuutehtävät heitä kiinnostavat.
Kerran kuussa järjestettävässä Valon messussa vapaaehtoinen voi toivottaa tervetulleeksi, mainostaa messua, juontaa, jutella ensikertalaisten messuvieraiden kanssa, soittaa bändissä, tehdä rukousalttareita, vastata esirukouksesta tai olla rukouspalvelijana tai ehtoollisavustajana. Tarvetta on myös lastenohjaajille ja pyhäkoulunohjaajille sekä iltapalan valmistajille.
Valon messussa pidetään myös vapaamuotoisia puheita. Kerran Katja Remes puhui siitä, mitä seurakunta hänelle merkitsee. Hän kertoi löytäneensä messusta uusia ystäviä. Puheen pitäminen jännitti, mutta hän sai hyvää palautetta.
Itselleen sopivan tehtävän etsiminen on sallittua.
"Olen kokeillut useita tehtäviä lastenhoidosta rukousalttareiden koristeluun, jotta löytäisin sopivimman", kertoo Eero Yli-Rekola.
Hän on kokenut omimmaksi tehtäväkseen messun taustalla toimivan rukousryhmän johtamisen. Siellä rukoillaan alueen ja maailman ajankohtaisten asioiden puolesta.
Mieti, mihin voimat riittävät
Nuorisotyöntekijä Tomi Uimonen rohkaisee löytämään mieluisimmat tehtävät. Illan aikana muodostuu tiimejä, jotka ottavat messusta yhä suuremman vastuun. Tiimit etsivät tehtäviin vastuuhenkilöt.
"Kannattaa miettiä, mihin rooliin omat voimavarat riittävät", Uimonen muistuttaa.
Papin tehtäviksi määritellään kirkkokäsikirjassa vain ehtoollisen asettaminen, ehtoollisleivän jakaminen ja rippi. Tämä pätee niin Valon messuissa kuin tavallisissa sunnuntain jumalanpalveluksissa.
Sunnuntain messussa vapaaehtoisen tehtävänä voi olla Raamatun lukeminen, esirukous ja ristin kantaminen kulkueessa. Messuavustajakoulutuksen jälkeen maallikko saa kirkkoherran luvalla jakaa myös ehtoollisviiniä.
Hilkka Uusi-Honkala avustaa Paavalin seurakunnassa messussa.
"Herkistyn usein kyyneliin, kun käyn ehtoollisella. Jos näen ehtoollista jakaessani jonkun ehtoollisvieraan kyynelehtivän, liikutun helposti itsekin", Uusi-Honkala kertoo.
Ei ylhäältä annettuja tehtäviä
Messuissa avustaminen sitoo seurakuntaan entistä voimakkaammin. Se voi myös vahvistaa haluja uran vaihtoon. Niin kävi sosiologiasta väitelleelle Timo Kaukomaalle. Hän tekee toista vuotta teologian maisteriopintoja.
"Ymmärrän messuavustajana paremmin messun eri vaiheita. Tarkkailen myös papin ja seurakuntalaisen välisiä rooleja ja vuorovaikutusta", Kaukomaa kertoo.
Hän odottaa seurakuntaharjoittelua, jotta pääsisi tutustumaan liturgin ja saarnaajan tehtäviin.
Vapaaehtoiset voivat messun yhteydessä myös jakaa virsikirjoja, kantaa kolehtia sekä kattaa ja tarjoilla kirkkokahveja. Vapaaehtoisia on kuorossa ja säestäjinäkin.
Monissa seurakunnissa ympäri maata pyritään lisäämään vapaaehtoisten roolia jumalanpalveluksessa. Jos haluaa olla mukana messua järjestämässä, kannattaa kertoa toiveistaan papille.
"Messu ei ole työntekijöiden show, vaan seurakunnan yhteinen juhla", Paavalin seurakunnan pastori Elina Koivisto sanoo.
Hän toivoo, että lapsiperheitä saataisiin enemmän mukaan suunnittelemaan perhemessuja.
"Nelikymppisille ja sitä nuoremmille ei voi antaa ylhäältä päin tehtäviä, vaan he haluavat itse vaikuttaa", Koivisto kertoo.
Samasta aiheesta:
Vapaaehtoistyö tekee elämästä hauskempaa
Jaa tämä artikkeli: