Vapaaehtoistoiminnan kirkko
Piispanvaalia edeltäneessä vaalipaneelissa keväällä 2010 Helsingin piispa Irja Askola kuvasi seurakuntien toimintaa sanomalla, että toiminnasta noin puolet on niin sanottua pyhää ja puolet muuta toimintaa. Se kuvaa hyvin nykyistä seurakuntien toiminnallista luonnetta. Kun tarkastelemme kirkkomme tilannetta henkilöstö- ja muiden resurssien kannalta, suurin toimintalohko on hautaustoimi, toiseksi suurin lapsi- ja nuorisotoimi. Kolmantena tulee papisto.
Tyytyväisiä ollaan erilaisiin kirkon toimituksiin, kuten hautaustoimi, rippikoulu, lapsen kastaminen ja pyhäkoulu. Kun useimmat ihmiset haluavat näitä palveluja ja ovat niihin tyytyväisiä, tulisi näitä ihmisten näkökulmasta ”vetovoimaisia” ja kirkon yhteyteen saattavia palveluja kehittää edelleen.
Kirkon piirissä on vapaaehtoistoimintaa runsaasti, ja se näyttäisi lisääntyvän. Esimerkiksi Meilahden seurakunnassa toimii yli 300 vapaaehtoistoimijaa. Tästäkin toiminnasta ihmisten arkeen liittyvää toimintaa on enemmän kuin puolet: nikkarointitoimintaa, käsityökerhoja, liikuntakerhoja, kaikille avointa diakoniaruokailun järjestämistä ja kahvittelun merkeissä käytäviä rupattelutilaisuuksia ja niin edelleen.
Hyvällä syyllä voi sanoa, että nykyinen kirkkomme on enenevässä määrin vapaaehtoistoiminnan kirkko. Tämä kehityskulku, jossa kaikkien saatavilla olevat matalan kynnyksen palvelut ovat saaneet tilaa seurakunnissa, on hyvä ja toivottavasti se edelleen laajenee etenkin, kun yhteiskuntamme huonovointisuus näyttää lisääntyvän. Seurakunnissa ovien tulee olla kaikille avoinna ajatuksin ”tule sellaisena kuin olet”. Luonnollisesti hengellisen, lähimmäisen rakkauteen perustuvan toiminnan eri muodoissaan tulee aina olla mahdollista.
Tämänhetkiset kirkkoon kuulumisluvut ovat vielä – vastoinkäymisistä huolimatta – siinä määrin rohkaisevia, että ajatus kaiken kansan kirkosta on edelleen kannatettava.
Pertti Hyvärinen
lakimies
Meilahden seurakunta
Jaa tämä artikkeli: