Sanna Leino on saanut syliinsä isä Tomban koulun pieniä oppilaita. Kuva: Terttu Markkanen.
Vapaaehtoistyöntekijän päiväkirja
Loppuvuoden kiinnostavimpiin blogeihin eli verkkopäiväkirjoihin kuului kolmen keski-ikäisen naisen blogi Perusta, jonne he matkustivat syksyllä vapaaehtoistyöhön.
Matkaan lähtivät juuri eläkkeelle jäänyt lastentarhanopettaja Terttu Markkanen, 61, vuorotteluvapaata ottanut kosmetiikkayrittäjä Sanna Leino, 43, ja perheyrityksestä lomaa saanut Aila Kalliokoski, 59. Yhdessä suunniteltu reissu oli monien sattumien summa.
Markkasella on Plan-järjestön kautta Ecuadorista kummityttö, jota hän on aina haaveillut pääsevänsä joskus katsomaan. Saapas-toiminnassa mukana ollut Leino taas oli haaveillut vapaaehtoistyöstä ulkomailla jo pitemmän aikaa, ja espanjaa opiskellut Kalliokoski halusi päästä harjoittelemaan kieltä käytännössä.
– Laitoimme googleen hakusanan ”volunteer” ja ”Latin America”, ja sielta löytyi tämä Otra Cosa -järjestö, jonka kautta pääsimme vapaaehtoistyöhön, kertoo Terttu Markkanen.
Etukäteen naisten ystävät kauhistelivat, kuinka he uskaltavat lähteä matkaan noin vain tuntematta ketään alueella ollutta. Epäilykset ovat kuitenkin haihtuneet, sillä Syksy Perussa -niminen blogi kertoi paitsi mielenkiintoisesta työstä pienten lasten koulussa, myös naisten mutkattomasta sopeutumisesta paikalliseen kulttuuriin.
Katolisen papin isä Tomban pitämässä köyhien lasten koulussa päivät olivat täynnä maalattian pölyä, syliin kiipeäviä lapsia ja molemminpuolista oppimista. Naiset asuivat alivuokralaisena paikallisen naisen asunnossa, nukkuivat kaikki samassa huoneessa ja jakoivat wc:n ja keittiön talonväen kanssa.
Koulutyö oli varsin värikästä, ja esimerkiksi 4-vuotiaiden luokalla oli 40 lasta. Tavatonta ei myöskään ollut, että kesken päivän vaikkapa Miss Peru saattueineen saapui vierailulle.
Isä Tomba oli kuullut suomalaisten Pisa-menestyksestä ja odotti naisten perehdyttävän paikallisia opettajia suomalaisen koulujärjestelmän saloihin. Lapsia kiinnosti lähinnä joulupukki, jolle he innostuivat kirjoittamaan kirjeitä.
Vapaaehtoisjärjestön kiertoajelulla myös slummien todellisuus tuli naisille tutuksi. Totaalisen kurjuuden näkeminen järkytti ja sai heidät tuntemaan itsensä välillä voimattomaksi.
”Maailma pelastetaan yksi lapsi kerrallaan, ja siitä me ammennamme voimaa joka päivä. Olemme äärettömän kiitollisia kaikesta siitä, mitä meillä on. Ole sinäkin omastasi”, kirjoittaa Sanna Leino blogissa.
Jaa tämä artikkeli: