Ylitse. Vapaudesta nousee oikea ponnistelu.

Vapaana

• 11.06.2012 13:46

Harvoin olen lukenut niin raikasta, viisasta ja helppolukuista uskonnollista kirjaa kuin on munkki Serafimin Vapaus. Kirjoittaja, nuorehko mies, on filosofian tohtori ja ortodoksimunkki.

Äkkiseltään saattaisi odottaa hänen kaltaiseltaan aivan muuta. Mutta ei ollenkaan vaikeaselkoista filosofointia tai askeesin ylistystä! Vai mitä sanot vaikkapa tästä: ”Ihmettely on toisinaan antoisampaa kuin analysointi”, tai ”pakotettu askeesi on pelkkää tyhjää kärsimistä. Pakotettu rukous ei ole rukousta lainkaan”.

Munkki Serafim puhuu Jumalasta mysteerinä, tietomme ulkopuolella olevana. Myös vapaus on mysteeri. Mutta hän toteaa, että vapauden lähde on Jumala, ja että Jumalan tuntemus kasvaa sisältä päin, ei käskettynä. Hän puhuu vapaaehtoisesta kilvoituksesta, joka muokkaa sisintä niin, että Jumala alkaa heijastua sen pinnoissa. ”Jumalan laki ikään kuin piirtyy sydämeen – sisältä päin – ja tahto alkaa mukautua hyvään.”

Kyse on kasvamisesta, ja sille on raivattava tilaa. ”Jumalan armovoima antaa kasvun.”

Sovitan lukemaani itseeni: Enemmän aikaa ihmettelylle, että kasvu saisi minussa tilaa. Ja enemmän aikaa Jumalan Pojan, Kristuksen, katseluun, että tuntisin paremmin Armahtajani ja Sovittajani. Vapauttajani.

”Kristuksen mysteeri tunnetaan rakkaudessa”, kirjoittaa munkki Serafim. Rakkaus luo yhteyttä ihmisten kesken. ”Näemme myös toisen silmin.” Eikö Kristuksen seuraaminen ole juuri tätä? Vapaudessa, Hänen rakkautensa tähden.

Eeva Hurskainen

3. sunnuntai helluntaista