Våra systrar och bröder
Helsingin väestöstä noin kuusi prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia. Heistä suhteellisesti hieman suurempi osa kuuluu luterilaiseen kirkkoon kuin suomenkielisistä. Niinpä Helsingissä kirkon jäsenistöstä seitsemisen prosenttia on ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisiä seurakuntia on kolme, joista suurin on osapuilleen pienimpien suomenkielisten kokoinen, mutta kaksi muuta selvästi pienempiä.
Ruotsinkielisten osuus Helsingin väestöstä on pienentynyt vuosikymmenien kuluessa huimasti. Sata vuotta sitten heitä oli kolmannes. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana myös suomenkielisten suhteellinen osuus on vähentynyt, kun kaupunkiin on muuttanut yhä enemmän muunkielisiä. Heitä on täällä jo noin kaksi kertaa enemmän kuin ruotsinkielisiä.
Kirkko Helsingissä on perinteisesti ollut kaksikielinen. Tämä on oikein ja niin tulee olla vastakin. Kirkon pitää turvata se, että kaikkien hengellisiä ja henkisiä tarpeita hoidetaan heidän äidinkielellään. Kielellisen vähemmistön osuuden pieneneminen ja samanaikainen yhteisten voimavarojen supistuminen antaa aihetta pohtia ruotsinkielisen kirkollisen elämän uudelleen järjestämistä. Muunkielisen väen palvelut on myös turvattava.
Pieni katsaus Helsingin ruotsinkielisten seurakuntien elämään paljastaa joitakin kummallisuuksia. Nykyaikana vähintään erikoista on se, että yhdessä seurakunnista on pelkästään miespuolisia pappeja. Tilanteelle on naispappeuden vastustukseen liittyvät historialliset syynsä. Kirkkoherra ja muut työntekijät vakuuttavat pontevasti, että ongelma on jäämässä taakse. Toivottavasti kirkossamme ei tulevaisuudessa nähdä enää sukupuoleen perustuvan syrjinnän mahdollistavia reservaatteja.
Muutama vuosi sitten tehty seurakuntien rakennemuutos jäi ruotsinkielistenkin seurakuntien osalta puolitiehen. Viisaampaa olisi ollut lyödä kaikkien hynttyyt kerralla yhteen. Nyt Helsinkiin jäi kolme ruotsinkielistä seurakuntaa. Yksi olisi riittänyt. Espoossa 16 000 ruotsinkielistä sisartamme ja veljeämme toimii samassa seurakunnassa. Helsingissä pienemmällä alueella 25 000 hengen seurakunta ei olisi mitenkään ylisuuri. Muun muassa turhista keskinäisistä palavereista ja väännöistä sekä tilakahnauksista suomenkielisten kanssa voitaisiin välttyä.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: