Vartin retriitti: Antaa tulla
Uutta. Kun tulee muutoksia, tarvitaan toivoa. Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart

Uutta. Kun tulee muutoksia, tarvitaan toivoa. Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart

Vartin retriitti: Antaa tulla

Vuoret muuttuvat hedelmätarhoiksi. Kuurot kuulevat. Sokeat pääsevät pimeydestä. Köyhät iloitsevat. Lupaukset täyttyvät. Jumala on toivon ja rauhan Jumala ja pysyy sanassaan.

Nuori Maria tulee raskaaksi kihlausaikanaan ja Joosef voittaa pahat epäilyksensä morsiamen moraalista. Se on hellyttävää – varsinkin kun kertomuksen mukaan miehen mielenmuutokseen riittää uni.

Mies aikoo tehdä turvallisesti perinteen mukaan: kihlasopimuksen purkuun on jo riittävät perusteet. Siinä on uskoa, kun unen jälkeen päättääkin: Antaa lapsen ja äidin tulla. Minä otan vastaan ja teen osani. Se tuntuu oikealta, vaikka perinne on toinen, ja unikin haihtuu aamun valossa.

Neljännen adventtisunnuntain kuvat elämästä ovat valoisia. Päivä on täynnä uskaliasta toivoa. Sen kuva Jumalasta on avara ja antelias. Tällaisten kuvien varassa on jaksettu vaikeina aikoina.

Toiveikkaat unet eivät tahdo riittää meille. Oikein toimimista varten pitää olla todisteet, traditiot, lait ja perinteet. Niiden varassa uskaltaa ehkä jo vähän päättääkin. Aika usein kuitenkin muutosta tekee mieli jarruttaa – varmuuden vuoksi.

Kun aika päättyy ja uusi purkautuu väistämättä ja voimalla esiin, ei vanhan varassa pärjää. Kun maailma ympärillä muuttuu, tarvitaan avaraa mieltä, suurta toivoa ja rohkeita unia tulevasta maailmasta.

On kuunneltava omaa sydäntä. On kysyttävä: mikä nyt antaa ihmiselle lisää tilaa ja mahdollisuuksia elää tätä ainutkertaista ja ihmeellistä elämäänsä?

4. adventtisunnuntai

Herran syntymä on lähellä
Väri: violetti tai sininen
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Ps. 130: 5–8, Jes. 29: 17–19, Room. 15: 8–13, Matt. 1: 18–24

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city