Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Avoin kutsu
Useimmiten luottamus, toivo ja rakkaus eletään todeksi hyvin lähellä.
Kutsu Jumalan valtakuntaan on vienyt ihmisiä elämään pylvään päässä, luolissa ja luostareissa sekä matkaamaan kauas ja yrittämään mahdottomia. Se on saanut monet kertomaan löydöstään, inspiroinut heitä taisteluun paremman maailman puolesta ja saanut jopa nousemaan voimassa olevia lakeja vastaan. Heidän sitkeytensä ja rohkeutensa tähden yhteiskunnan suunta on muuttunut, silmät ovat avautuneet ja taju oikeasta ja väärästä tullut selkeämmäksi.
Poikkeusyksilöt ovat harvassa. Kutsu ja mahdollisuus Jumalan yhteyteen koskevat kuitenkin meitä kaikkia.
Jumala ei ole kaukana, poissa tästä elettävänä olevasta elämästä. Hänen kutsunsa ei tee turhaksi tavallisia arkisia päiviä. Useimmiten luottamus, toivo ja rakkaus eletään todeksi hyvin lähellä, hyvin yksinkertaisesti: kotona, työssä, lähisuhteissa, vapaa-aikana ja myös – ehkä jopa ennen muuta – suhteessa omaan itseen.
Kutsu Jumalan valtakuntaan ei irrota ihmistä hänen omasta tarinastaan, hänen sydämensä kaipauksesta eikä siitä, mikä hän ihmisenä on.
Se kutsu veti meidät esiin olemattomuudesta syntyessämme, se vakuutti kasteessa meille hyväksymistä ja Jumalan halua kulkea kanssamme tämän maailman läpi. Se kutsu on voimassa jokaisena uutena aamuna, johon heräämme.
Mistä sitten tiedän, mikä kutsu on Jumalan, mikä taas oman mieleni halu olla muuta kuin olen?
Luottamus ei yleensä ole tiedon asia. Se kasvaa kokemuksesta ja seurauksista.
Jumalan kutsu avaa ovia, ei torju mitään, näkee minut kokonaan ja sanoo: "Sinä olet minun rakas ihmiseni."
Jaa tämä artikkeli: