Kuva: Lotta Numminen
Vartin retriitti: Hyvä voittaa
Enkeli on mielikuva Jumalan läsnäolosta.
Enkeleitä pidetään usein lasten juttuna. Mikkelinpäiväksi kutsuttuna pyhäpäivänä eli "enkelien sunnuntaina" vietetään monissa kirkoissa kaikenlaisia mukulamessuja ja päiväkerhoissa satsataan siipiaskarteluihin.
Tuo pyhäpäivä ei ole saanut nimeään jääkiekon liiganousijana tunnetusta kaupungista, vaan arkkienkeli Mikaelista, joka Mikkelin kaupungillekin on nimensä antanut.
Lasten ja enkelien yhdistämiseen on syynsä. Ensinnäkin se, että Raamatussa Jeesus tulee maininneeksi, että lapsilla on omat enkelinsä. Toisekseen enkelit vaikuttavat satuolennoilta, ja sadut ovat lasten juttu.
Arkkienkeli Mikael on kuitenkin kaukana kliseisestä kultakutrienkelistä. Hän on maskuliininen soturi, pikemminkin Rambo kuin Helinä-keiju. Mikael on sotapäällikkö kosmisessa hyvän taistelussa pahaa vastaan.
Sana "enkeli" tulee kreikan kielen viestintuojaa ja lähettilästä merkitsevästä sanasta angelos. Enkelit ovat Jumalan viestintuojia. Klassisen kristillisen teologian mukaan enkeleillä ei ole mitään omaa sanomaa tai viestiä, he tuovat viestejä Jumalalta. Niin kuin paimenille kedolla ensimmäisenä jouluyönä.
Ajatus enkelolennoista liittyy muinaiseen todellisuuskäsitykseen, jossa tämän- ja tuonpuoleisen yhtymiseen tarvittiin välittäjähahmoja. Minusta on aivan mahdollista olla kristitty ja olla uskomatta siivekkäisiin, kimalteleviin satuolentoihin – tai maskuliinisiin taivaallisiin sotureihin. Enkeli on mieli- ja kielikuva ihmisiä rakastavan Jumalan läsnäolosta ja siitä, että hyvä voittaa.
Jaa tämä artikkeli: