Vartin retriitti: Ihmisille kiitos

Vartin retriitti: Ihmisille kiitos

Toiset ihmiset ovat elämän suurin lahja. Meistä ei tule vahvoja, ellei meitä jo varhain katsota silmiin ja sanota: ”Tervetuloa elämään. Sinä olet hyvä ja ainutlaatuinen. Sinua on odotettu.”

Me emme opi luottamaan omiin voimiimme, ellei meidän annetta yrittää ja ellei meitä seistä tukemassa, kun horjumme. Tukea saanut jaksaa myöhemmin tukea ja nostaa toisia.

Me emme oppi rakastamaan itseämme hyvine ja huonoine puolinemme, ellei meitä rakasteta ja ellei meidän anneta etsiä oman elämämme hyvää. Kuinka voisinkaan rakastaa itseäni, jos en ole ollut edes joskus hyväksytty ja nähnyt toisen ihmisen ilon olemassaolostani?

Emme opi kunnioittamaan toisten vapautta, ellemme edes joskus saa tuntea, että ympärillämme on avaraa tilaa hengittää ja ilmaista tunteita.

Emme uskalla luottaa toisiin ihmisiin, ellei joku ole joskus seissyt vierellämme ja antanut ymmärtää, ettei hän lähde siitä mihinkään, vaikka olisi miten vaikeaa.

Emme jaksa uskoa ja luottaa, ellei meihin ole uskottu ja luotettu. Siitä rakentuu luja itsetunto ja uskallus elää omannäköistä elämää.

Persoonallisuuden pohja rakentuu varhain. Kun aikuisena alamme avata solmujamme, joudumme joskus menemään hyvin kauas taaksepäin niitä selvittämään.

Kiitos siis kaikille ihmisille, joiden vuoksi meistä tuli sitä, mitä tänään olemme. Nyt on joka päivä mahdollisuus tutkia, kenen tietä me voimme vuorostamme helpottaa.

Jaa tämä artikkeli: