Kuva: Merja Lönnroth
Vartin retriitti: Jerusalemin pyhiinvaeltajat etsivät henkeä
Niin tehtiin jo ensimmäisenä kristillisenä helluntaina.
Jerusalemin pyhillä paikoilla Getsemanessa, Pyhän Haudan kirkossa ja Via Dolorosalla tungeksii väkeä kaikkialta maailmasta. He rukoilevat kaikilla kielillä ja panevat kirkkokunnasta riippumatta pieniä rukouslappujaan Länsimuurin kivien koloihin siinä missä juutalaisetkin.
Aivan lähellä, melkein muurin takana kohoavat rukoukset Allahille ja kultaisesta kupolista heijastuu kaikkien yhteisen auringon valo.
Jerusalem on täynnä väkivallan, hävityksen ja jälleenrakennuksen historiaa ja uskonnollisten traditioiden kerrostumia. Via Dolorosan nykyiset katukivet ovat paikoin seitsemän metriä korkeammalla kuin Jeesuksen aikana, mutta se ei pyhiinvaeltajia haittaa. Monet näet kaipaavat uskonsa vahvistamiseksi kivien ja muurien totuutta, toisia koskettaa ehkä enemmän ihmisten uskon ja uskollisuuden sitkeys.
Jerusalemin pyhiinvaeltajat etsivät henkeä ja omaa uudistumista. Elävyyttä ja pyhän kosketusta. Vähemmän uskonnolliset ehkä vain ainutlaatuista kokemusta historian tiivistymisestä.
Ensimmäinen kristillinen helluntai ei liene ollut erilainen. Juutalaisten helluntain väenpaljouteen ovat uponneet myös ylösnousemuskokemuksistaan hämmentyneet Nasaretilaisen seuraajat.
Sitten Pyhä koskettaa heitä, vaikenemisen ja väistelyn aika on äkkiä ohi.
Heitä vahvistanut Henki on sama, jota tämän päivän pyhiinvaeltajat toivovat: rauhan, lohdutuksen, totuuden ja vapauden henki.
Jerusalemissa tuntee vahvasti, että juuri sitä henkeä kaupunki asukkaineen ja turisteineen hyvin kipeästi tarvitsee.
Jaa tämä artikkeli: