Kuva: Sara Järvinen
Vartin retriitti: Melkein sakramentti
Sanon ketterästi arvostavani todellisuutta ja välttäväni kaiken maailman harhapolkuja. Liian usein huomaan totuuden olevan ihan toinen. Pidän liikaa kiinni totutusta uskaltaakseni poiketa entisen varmuudesta ja turvallisuudesta.
Sinä et saata olla kovin erilainen.
Se on vahinko, sillä ympäröivässä todellisuudessa ja meissä itsessämme on kaikki, mitä parempaan huomiseen tarvitaan. Löytääksemme tien emme tarvitse asiantuntijoita sanomaan, kuinka meidän pitäisi elämämme järjestää.
Tien kulkeminen on aina valinta. Matkan varrella näkee, viekö se perille, ja onko perillepääsy edes se, mitä toivoimme.
Minä uskon, että todellisuus ympärillämme on sakramentti siinä kuin kasteen vesi ja ehtoollisen leipä ja viini. Jumala on lähellä meitä siinä elämässä, jota elämme. Kohteliaasti, kunnioittaen ja odottaen.
Minä uskon, ettei hän koskaan vie meitä pois tämän elämän todellisuudesta ja odota meidän kieltävän tai kaventavan sitä, mikä on meille totta.
Mistä sitten tiedän, mikä on totta ja mikä harhaa?
Minä uskon, että elämässä ei ole mitään takuita. Jos pelkää liikaa harhaan joutumista, voi aina antautua jonkun toisen ohjattavaksi. Silloin tosin oma elämä voi jäädä elämättä.
Mutta jos ei pelkää vikatikkejä ja harha-askeleita, on suloista ottaa riski. Kuunnella sisintään, sydämensä kaipausta ja hiljaisia kasvun merkkejä. Ja sitten elää niiden mukaan ja sallia sama vapaus myös toisille ihmisille.
Minä uskon, että Jumala on lähellä näitä todellisuuteen suostujia.
Jaa tämä artikkeli: