Vartin retriitti: Sielun kadottamisesta
Kuva: Lotta Numminen

Kuva: Lotta Numminen

Vartin retriitti: Sielun kadottamisesta

Kadotus voi olla omaan ahneuteen ja ylimielisyyteen kuivumista.

"Mitä se ihmistä hyödyttää, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta samalla kadottaa sielunsa", kysyi Jeesus.

Kadotus voi siis olla myös omaan ahneuteensa ja ylimielisyyteensä kuivumista. Että ei ehdi tai tohdi tai hoksaa nauttia ja rakastaa. Että ei ole varaa iloita yksinkertaisista asioista, kun pitää tehdä tulosta ja hankkia menestystä. Että välineistä tulee päämääriä.

Silloin ihminenkin muuttuu resurssiksi, jonka akkuja ladataan ja tehoja buustataan.

Yksinkertaiseen elämään sitoutuneet ja taloudellisille tehokkuudelle piut paut antaneet munkit viljelivät ja valmistivat maailmanhistorian ensimmäiset huippulaadukkaat viinit. Määrä ja tuotto eivät merkinneet heidän ihanteissaan yhtään mitään. He pitivät maaperää sisarenaan ja köynnöksiä veljinään. He maistoivat multaa suussaan ja oppivat löytämään ihanteelliset palstat kullekin köynnökselle.

Heidän luostarisäännössään suojeltiin työtä. Sitä ei päästetty riistäytymään ilottomaksi raatamiseksi.

Kun kadottaa sielunsa, kadottaa itsensä. Muuttuu pelkäksi suorittajaksi. Kohteeksi. Lakkaa olemasta minä.

Sielunsa kadottanut ei kadota ainoastaan itseään. Hän alkaa pitää toisia ihmisiä kohteina ja välineinä. Hän kadottaa sinän.

Kovettamalla sydämensä saattaa saada paljon rahaa, ihailua ja menestystä tässä maailmassa, ehkä jopa koko maailman omakseen.

Tuotos ja panos eivät silloin kuitenkaan ole järkevässä suhteessa. Rahalla, ihailulla ja menestyksellä ei nimittäin ole mitään arvoa ilman sielua. Saati koko maailmalla.

Jaa tämä artikkeli: