Esikuvat. Lapsi näyttää esimerkkiä luottamuksesta.
Vartin retriitti: Tehtävä
Jumala, minä en kyllä tajua sinun uhkarohkeuttasi: jätit valtakuntasi meidän ihmisten käsiin. Meidän tekomme ja tekemättä jättämisemme rakentaisivat yhteisöä, jollaiseen sinä ihmisiä kutsuit. Valtakuntaa, jossa lapsi kelpasi malliksi luottavaisuudesta ja uskosta, köyhä oli kunniavieras ja heikoille ja syrjityille varattiin parhaat paikat. Yhteisöä, jossa jokaisella olisi tilaa elää ja hengittää ja kasvaa ihmisenä omaan kukoistukseensa. Se olisi yhteyden, vapauden ja anteeksiannon yhteisö.
Myönnän, että minulta loppuu joskus usko. Kun luen joitakin nimissäsi esitettyjä kannanottoja, tuntuu kuin armottomat sanat puhuisivat jostain muusta Jumalasta ja ihan toisenlaisesta valtakunnasta kuin siitä, jota kaipaan. Miten vapaus voikin kääntyä varovaisuudeksi, yhteys ulossulkemiseksi ja kitsastelematon armo pelokkaaksi ahtaudeksi?
Eihän sen niin pitänyt mennä.
Tunnustan, että olen myös itse osannut olla este. Olen ajatellut enemmän omaa tilaani kuin toisen mahdollisuuksia. Olen kiirehtinyt olemaan oikeassa sen sijaan, että olisin kannustanut toista eteenpäin. Olen laskenut menetyksiäni sen sijaan, että olisin kiittänyt elämästä ja antanut runsaalla kädellä sen hyvyyttä eteenpäin.
Älä kuitenkaan menetä toivoasi meidän suhteemme. Anna minullekin anteeksi. Auta meissä kasvuun se rohkeus ja se hyvä, joka meissä kaikesta huolimatta on. Anna meille kirkas ajatus ja rohkea mieli että tunnistaisimme, missä sinun valtakuntasi tänä päivänä tulee todeksi.
Muuta meidät, ettemme olisi este sinun hyvyydellesi.
Apostolien päivä
Herran palveluksessa
Väri: punainen
Valo: neljä kynttilää
Teksti: Ps. 145: 3–7, Hs 2: 1–8, Ef 2: 19–22, Matt. 16: 13–19
Jaa tämä artikkeli: