Vartin retriitti: Tunne minut
Ole voimani. Minä olen sinun ihmisesi. Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart

Ole voimani. Minä olen sinun ihmisesi. Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart

Vartin retriitti: Tunne minut

Ääni puhelimessa: ”Tuntuu kuin olisin joku roska, ei mitään. Elämänhallinta pettää. Töissäkin vain odottavat, että lähtisin jo lopullisesti.”

Paavali taisi olla samantapaisissa tunnelmissa kirjoittaessaan kirjettään roomalaisille kristityille: ”Minä olen turmeltunut ihminen. Minussa ei asu mitään hyvää.”

En usko Paavalia.

Ihmisen kokonaisvaltainen nollaaminen on tuhoisaa. Se ei ole totta, vaikka sen miten hurskaaseen pakettiin käärisi. Että joku olisi täysin paha ja mitätön, ei vastaa arkikokemusta. Se ei ole myöskään jatkon kannalta hedelmällistä.

Jos ihminen uskoo tai hänet saadaan uskomaan omaan täydelliseen kelvottomuuteensa eikä hän voi katsoa itseään edes hiukan rakastavasti, kuinka hän voi avautua toiselle ihmiselle tai luottaa Jumalan rakkauteen?

Onneksi Jumalan seurassa väistämättä kasvava itsetuntemus parantaa ja vahvistaa. Se ei nollaa ja mitätöi heikointakaan vaan luottaa hyvän vahvistumiseen.

Sinä kaikkien ihmisten elämän lähde, kiitos elämästä. Kiitos että veit tietä, joka teki minusta minut.

Sinä et käännä katsettasi pois minusta etkä torju, kun tutkin itseäni sinun edessäsi. Sinä näet sen, minkä joskus hyvänä hetkenä myös uskon: Minä olen sinun ihmisesi. Me kaikki olemme sinun ihmisiäsi.

Mikään sinun tahdostasi syntynyt ja kasvanut ei voi olla täysin pahaa ja toivotonta.

Suuri parantaja, anna minun katsoa tänään itseäni sinun silmilläsi ja nähdä pahan sijasta kolhuja, haavoja ja heikkoutta.

Ole voimani, toivoni ja tulevaisuuteni.

12. sunnuntai helluntaista

Itsensä tutkiminen
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Job 42: 1–6 tai 1. Sam. 17: 37–45, 48–50, Room. 7: 14–25,
Matt. 21: 28–32

Jaa tämä artikkeli: