Naarmuilla. Usko kumpuaa kaipauksesta. Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart
Vartin retriitti: Uudet sanat
Sen kirjan lukemisesta on nyt yli 40 vuotta. Kirjailijan ja kirjan nimen olen unohtanut, mutta en lukemisen järisyttävää vaikutusta. Kuvatessaan toisen maailmansodan jälkeistä rauniokaupunkia kirjailija kertoi samalla raunioista esiin ryömivistä ihmisistä: lyödyistä, nöyryytetyistä ja kaiken menettäneistä. Yksi heillä vielä oli – kirja todisti pienten tarinoiden kautta hyvyydestä, joka yhä eli ja uskalsi. Ihmiset uskalsivat tulla lähelle, nähdä toisensa ja auttaa eteenpäin.
Kirja mursi kaiken silloisen viisasteluni, dogmatiikan vasta opiskellut hienoudet ja monet suurten opettajien uskonmuotoilut. Minä yksinkertaisesti itkin. Pitkään ja hartaasti.
Se oli takuuvarmasti uskonpuhdistus. Se itku palautti minut yksinkertaiseen uskoon, jonka voisi sanoa vaikka näin pienesti: Jeesuksen Isä on rakastava Jumala, jonka läsnäoloon ja haluun rakastaa ihmistä voi tämän elämän kaikkina päivinä luottaa.
Näitä uskonpuhdistuksia on tullut myöhemminkin, mutta merkillistä kyllä ne aina viittovat samaan suuntaan: luottamukseen.
Muunlainen uskon puhdistaminen tuntuu minusta itse asiassa aika pelottavalta. Kierrän mielelläni hiukan kauempaa ihmisen, joka tuntuu omistavan meitä muita oikeamman uskon ja tarkemmat muotoilut.
Ihmiset, joiden kautta oma uskoni on muuttunut, ovat noutaneet löytönsä kaipauksesta, heikkoudesta ja menettämisestä.
Usein juuri ne ihmiset lisäävät maailmaan vapauttavaa toivoa, joiden sanat kasvavat oman särkyneen sydämen läpi.
Marja Kuparinen
Uskonpuhdistuksen muistopäivä
Uskon perustus
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Ps. 46: 2–8, Jer. 15: 19–21, Room. 5: 1–11, Matt. 16: 1–4.
Jaa tämä artikkeli: