Köydet irti. Mitä jos astuisin vapauteen? Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart
Vartin retriitti: Vapaus nyt
Jumala tylyttää: ”En halua kuulla sinun harppujesi helinää!” Apostoli jatkaa: ”Miksi yhä kieltäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin älä tartu, älä maista, älä kosketa?”
Ensi sunnuntain messutekstit puhuvat häpeilemättä elämisen vapaudesta. Vapaus ei kuitenkaan ole ensimmäinen asia, joka yleensä mieleen nousee, kun kirkosta ja uskosta puhutaan. Pikemminkin mielikuvat tahtovat kulkea riittämättömyyden, syyllistymisen, sääntöjen ja odotusten suuntaan. Osataanpa sitä kristittyjen joukossa kuulemma erotella myös olemukseltaan oikeat ja väärät toisistaan.
Jeesus oli kokonaan toisilla linjoilla: hän maalasi ihmisten silmien eteen houkuttelevan Jumalan valtakunnan, jossa toteutuisi niin oikeus kuin vapauskin. Kompromisseja vanhan kanssa ei kannattaisi tehdä, sillä siinä vääristyisi uusikin. Niin yhteen sopimattomia vanha ja uusi olivat.
Mitä, jos ottaisi riskin, astuisi vapauteen ja katsoisi, mitä siitä seuraa? Itselle ja toisille.
Vapauden Jumala, osoita minulle elämäni sidonnaisuudet ja esteet. Näytä minulle, missä kohdin syytän muita, mutta olen kuitenkin itseni ja oman historiani vanki.
Tunnustan, että vapaudesta on turvallisinta haaveilla suljetun oven takana. Sanat käyvät paljon epävarmemmiksi, jos ovi lennähtää auki. Uskallanko, saanko tahtoa?
Anna minun ymmärtää nykyistä paremmin, mitä tarkoittaa se, että ensin on sinun ehdoton rakkautesi ja sen jälkeen minun vapauteni. Meidän kaikkien vapaus.
18. sunnuntai helluntaista
Kristityn vapaus
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Ps. 119: 97–104, Aam. 5: 21–24, Kol. 2: 16–23, Mark. 2: 18–22
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
