Vastuu hengellisestä väkivallasta?
Arja Linnavuori viittasi mielipidepalstalla (K&k 12.3.) kirjoitukseeni hengellisestä väkivallasta ja siihen reagoimisesta. Hän kohdistaa kirjoituksensa osuvasti narsismiin, joka on usein ongelman lähteenä. Hengellisessä toiminnassa toinen merkittävä ulottuvuus on, missä hengessä toimitaan. Jos toiminta ei perustu Jumalan hengelle, niin silloin jylläävät muut voimat.
Erityisesti silloin, kun korostetaan ihmeitä tai profetioita, on syytä olla varuillaan, koska väärästä lähteestä tulevat voimat voivat olla hyvinkin haitallisia. Toiminta voi myös johdattaa osallistujia hengellisesti eksyksiin, jonka seuraukset ovat vielä haitallisempia, varsinkin ikuisuuden näkökulmasta.
Jos siihen toimintaan, jossa on jotenkin mukana, kohdistuu epäilyksiä hengellisestä väkivallasta, kannattaa asiaa katsoa syvemmin. Jos tilanne on huolestuttava, mitä tehdä? Perinteisesti on kaksi mahdollisuutta: taistele tai pakene. Voi yrittää taistella oikeudenmukaisuuden ja yhteisön, ja jos mahdollista myös vastuuhenkilön tervehtymisen puolesta. Jos se ei ole mahdollista, kannattaa vetäytyä toiminnasta tai yhteistyöstä. Vetäytymällä voi varmistaa, ettei tule osalliseksi toiminnan tekoihin, eikä niistä johtuviin seurauksiin.
Keiden kannattaisi pohtia omaa vastuutaan asiassa? Niiden, jotka ovat toiminnassa aktiivisesti mukana tai tukevat sitä esimerkiksi taloudellisesti sekä median, joka antaa kuuluvuutta ja näkyvyyttä ja edesauttaa siten toimintaa.
Tapani Koski
Jaa tämä artikkeli: