Vastuu lähimmäisestä
Jotkut arvioivat maksamaansa kirkollisveroa sillä mittapuulla, saavatko tarpeeksi vastinetta rahalleen. Tällä tapaa mitaten tietenkin kirkon palvelukset tulevat sitä halvemmiksi, mitä enemmän niitä käyttää. Mitä useammin käy messussa, konsertissa, hautausmaalla, kerhossa tai muussa maksuttomassa tapahtumassa, sitä vähemmän tulee hintaa tilaisuutta kohden.
Harva kai kuitenkaan ihan näin laskee. Yhä useampi ilmoittaa keskeiseksi syyksi omalle jäsenyydelleen, että haluaa sen kautta tukea sitä tärkeää ja hyvää työtä, jota kirkko tekee. Muun muassa lasten ja nuorten kasvun tukeminen sekä taloudellisessa, henkisessä tai hengellisessä hädässä olevien auttaminen ovat monelle riittävä syy maksaa kirkolle jäsenmaksunsa. Sen lisäksi itse saa toki jäsenelle kuuluvat palvelut.
Kirkon jäsen kantaa osaltaan vastuuta myös kaukaisesta lähimmäisestä. Jokaisesta helsinkiläisen maksamasta kirkollisveroeurosta kolme senttiä käytetään apuun, joka menee kirkon ulkomaiseen apuun. Tämä merkitsee vuosittain lähes kolmea miljoonaa euroa, joilla tuetaan koulutusta, terveydenhuoltoa, jälleenrakennusta, katastrofiapua meitä köyhemmissä maissa.
Nykyaikainen lähetystyö ja kirkon ulkomainen apu ovat ennen muuta yhteistyötä paikallisten kirkkojen ja muiden yhteisöjen kanssa. Moni pitää sitä niin arvokkaana, että haluaa veroeurojen lisäksi antaa vapaaehtoista työpanostaan asian hyväksi tai löysätä kukkaronsa nyörejä keräyksien ja kolehtien osuessa kohdalle. Yllättävän moni kokee myös kutsumuksekseen lähteä itse auttamaan kaukaisia lähimmäisiä. Lähtijöitä olisi enemmän kuin kirkollisilla järjestöillä on voimavaroja lähettämiseen.
Lähetysjärjestöt ovat viime aikoina olleet otsikoissa ja keskusteluissa esillä lähinnä erilaisten näkemystensä vuoksi. Ihan tästä riippumatta sopii kyllä ihmetellä, miksi kirkon lähetystyötä toteuttamaan tarvitaan seitsemän eri järjestöä. Tämmöinen tuottaa väkisin päällekkäistä työtä ja näin tuhlataan niukkenevia voimavaroja.
Muutaman viikon päästä valitaan uusi kirkolliskokous, kirkon korkein päättävä elin. Se määrittelee myös sen, mitkä järjestöt saavat kirkon puolesta lähetystyötä tehdä. Elleivät järjestöt itse pysty päällekkäisyyksiä purkamaan, on kirkolliskokouksen kannettava vastuunsa ja lopetettava tuhlaaminen rakenteisiin.
Seppo Simola
Päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: