
Puhdistava tuli. Aliide polttaa oopperan lopussa itsensä ja talonsa.
Vavahduttava Puhdistus
Voi vain kuvitella, millaiset paineet virolaisella Jüri Reinverellä on ollut säveltää oopperaksi Sofi Oksasen kansainvälinen menestysromaani Puhdistus. Lähtökohta on kiinnostava: kirjallisesti lahjakas säveltäjä on laatinut romaanin pohjalta itse librettonsa. Mukana ovat kaikki henkilöt, mutta tapahtumien järjestystä ja aikatasoja on jonkin verran muutettu.
Vaikka Puhdistus on säveltäjänsä ensimmäinen ooppera, se iskee suoraan lajityyppinsä ytimeen: musiikki karakterisoi ja kommentoi jokaisella nuotillaan draaman tapahtumia. Se soi uhkaavana, painostavana ja jännitteisenä eikä kaihda suuriakaan dramaattisia nousuja.
Loppukohtauksessa musiikki tavoittaa jopa wagnerilaisia mittoja. Reinvere antaa tilaa myös seesteisille tunnoille kuten esimerkiksi kohtauksessa, jossa Hans kuolee piilohuoneeseensa Aliiden tukittua ilmanvaihtoaukot. Säveltäjä käyttää runsaasti vaskipuhaltimia ja lyömäsoittimia, jotka kumma kyllä eivät peitä laulajien ääntä. Kuorolle Reinvere säveltää kiehtovia sointikenttiä, usein ilman tekstiä.
Oopperan keskeiseksi teemaksi nousee Aliiden persoona. Hänessä henkilöityy kysymys pahuudesta: mikä saa ihmisen tuhoamaan ja tappamaan läheisensä? Puhdistuksen pintataso antaa vastaukseksi Neuvosto-Viron kyyditykset. Mutta riittävätkö pelkästään ulkoiset syyt Aliiden toiminnan selitykseksi, vai tappaako hän myös rakkauden puutteen ja syrjäytymisen takia?
Näitä asioita on miettinyt myös vanhan Aliiden roolin laulanut Johanna Rusanen-Kartano.
– Puhdistuksen sanoma on äärettömän monitasoinen ja sen problematiikka, pienten valtioiden kärsimys suurempien puristuksessa, on maailmanlaajuinen. Onko Aliide sellainen kuin on vain siksi, että sattuu elämään tuossa ajassa ja paikassa, vai valitseeko ihminen joka tapauksessa sen vaihtoehdon, missä itse selviää hengissä?
– Toinen tärkeä teema ovat yksilöiden väliset suhteet, kuten yksipuolinen rakkaus. Aliide jää vaille rakkautta ja hänen ihmisyytensä riistetään raiskauksella. Miten nämä seikat vaikuttavat Aliiden toimintaan, pohtii Rusanen-Kartano.
Puhdistus on erinomaista musiikkiteatteria. Tiina Puumalaisen vähäeleinen, mutta intensiivinen ohjaus sekä lavastus, puvustus ja valaistus palvelevat kokonaisuutta niin saumattomasti, ettei niitä tule erikseen analysoiduksi. Näin Puhdistus on hyvin lähellä oopperan suurinta ihannetta, kokonaistaideteosta.
Hienoista solisteista nousee esiin Johanna Rusanen-Kartano, joka esittää vavahduttavan koskettavasti vanhaa Aliidea. Tämä kantaa paitsi omaa ylpeyttään, myös hirvittävää sisäistä syyllisyyttä. Rusanen-Kartano ilmentää rooliaan täydellisesti aina kävelytyyliä ja mimiikkaa myöten. Suurissa monologeissa ei voi kuin ihailla hänen dramaattisen sopraanonsa kimallusta.
Helena Juntunen nuorena Aliidena teki myös yhden hienoimmista rooleistaan, samoin kuin Tuomas Katajala, joka lyyrisellä tenorillaan lauloi sydämeenkäyvästi ikävöidessään vaimoaan, Aliiden sisarta Ingeliä. Niina Keitelin kovia kokenut prostituoitu Zara ilmaisi koko olemuksellaan pelkoa ja särkynyttä minuuttaan.
Puhdistuksen loppu on yksi kauneimmista, joita olen nähnyt. Aliide polttaa lopullisen puhdistautumisen symboliksi itsensä ja talonsa. Samaan aikaan kuorolaiset kantavat lavalle kymmeniä hautakynttilöitä Viron vainoissa kadonneiden muistoksi.
Aplodeja edeltää pitkä ja syvä hiljaisuus.
Jüri Reinvere: Puhdistus. Maailman kantaesitys Suomen Kansallisoopperassa 20.4. Ohjaus Tiina Puumalainen, lavastus Teppo Järvinen, puvut Marjaana Mutanen, valaistus Timo Alhanen. Rooleissa mm. Helena Juntunen, Johanna Rusanen-Kartano, Niina Keitel, Jaakko Kortekangas, Tuomas Katajala. Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri, joht. Paul Mägi.
Risto Nordell
Jaa tämä artikkeli: