Monipuolista osaamista. Andrei Petrenkon (edessä) mukaan Marinski-teatterin mieskuoron sointi määräytyy aina teoksen tyylin ja sisällön perusteella.
Venäläistä kuorovoimaa
Kirkko soikoon -festivaalin kohokohtiin kuuluu maailmankuulun pietarilaisen Mariinski-teatterin mieskuoron esiintyminen kahdessa konsertissa.
Teksti Harri Kuusisaari ja Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen
Mariinski-teatterin kuoro on tunnettu monipuolisesta soinnistaan, joka sopii yhtä hyvin oopperaan kuin kirkkomusiikkiin. Sen mieskuoro esiintyy Kirkko soikoon -festivaalilla Radion sinfoniaorkesterin kanssa 24.4. Musiikkitalossa Richard Wagnerin nuoruudenteoksessa Liebesmahl der Apostel . Lisäksi venäläiskuoro laulaa klassista ortodoksista musiikkia omassa konsertissaan Tuomiokirkossa 25.4.
Wagnerin teos kertoo kristikunnan ensimmäisestä helluntaista. Sen kantaesitys oli Dresdenin Frauenkirchessä 6.6. 1843, ja se kokosi melkein 1 200 laulajaa eri puolilta Saksinmaata. Wagner ei ollut tyytyväinen esitykseen, mutta Pyhän Hengen tematiikka jäi kytemään. Säveltäjän viimeisessä oopperassa Parsifal onkin vaikutteita Apostolien rakkaudenmaljasta.
Mariinski-teatterin kuoron laulutapaan on vaikuttanut venäläinen oopperaohjelmisto, jossa on perinteisesti suuret kuorot kuvaamassa kansaa. Teokset vaativat mahtavaa sointia ja kykyä näytellä realistiseen tyyliin. Niissä on myös usein solistisia pikkurooleja, joihin muualla palkataan erikseen solistit, mutta Pietarissa ne hoidetaan kuorolaisten voimin.
Kuoronjohtaja Anatoli Petrenko kertoo, että juuri laulajien yksilöllinen osaaminen on kuoron kokonaistason salaisuus. Koelauluissa mitataan musikaalista osaamista ja äänivaroja.
Onko mitään ristiriitaa oopperan vaatiman suuren tyylin ja esimerkiksi henkistyneemmän kirkkomusiikin välillä? Voiko niitä esittää samoin keinoin?
– Ei tietenkään, sillä sointi määräytyy aina teoksen tyylin mukaan sekä sen sisällön perusteella, joka kuulijoille on välitettävä. Säestyksetön kirkkomusiikki vaatii täyteläisempää ja sulavampaa sointia kuin ooppera, jossa pitää olla draamaa, Petrenko vastaa.
Koska kuoron taidot ovat laaja-alaiset, kapellimestarin vastuulle jää millaisella paletilla maalataan ja millaisia tyylillisiä asioita teoksesta poimitaan esiin. Petrenkon johtamissa konserteissa huomiota herättää paitsi soinnin voima, myös sen läpikuultavuus. Ortodoksisesta musiikista välittyy sekä rukouksen haltioituneisuus että meditatiivisuus.
Mariinski-teatterin kuoro on suuri, yli satapäinen. Tämä on tarpeen, sillä ooppera esiintyy usein samana iltana kahdessa paikassa, teatterissa ja konserttisalissa. Petrenkoa vähän huolestuttaa se, kuinka laulajat riittävät, kun vanhan Mariinski-teatterin kylkeen valmistuu toukokuuksi uusi teatterirakennus. Sitten pitää revetä kolmeen paikkaan.
Festivaalin taiteellinen johtaja Jukka Ahokas on tyytyväinen yhteistyöhön Mariinski-teatterin mieskuoron ja Radion sinfoniaorkesterin kanssa. Wagnerin ainoa kirkollinen teos on nimenomaan sävelletty mieskuorolle ja orkesterille. Venäläiskuoron lisäksi mukana ovat Seppo Murron johtamat vahvat kuorot, Dominante ja Kamarikuoro Murtosointu.
– On kiinnostavaa nähdä, tuovatko Musiikkitalossa pidettävät konsertit tapahtumalle uudenlaista yleisöä, Ahokas sanoo.
Lippuja Musiikkitalon konsertteihin on vielä saatavilla rajattu määrä seurakuntayhtymän keskusrekisterissä. Toimisto on avoinna osoitteessa Kolmas Linja 22 maanantaista perjantaihin kello 8–15.45.
Kirkko soikoon -festivaalin vakiintunut yhteistyökumppani on Helsingin barokkiorkesteri, jonka Temppeliaukion kirkossa lauantaina 27.4. esittämässä J.S. Bachin Pääsiäisoratoriossa on mukana Helsingin kanttorien kuoro.
– Mietimme, mikä kuoro tähän sopisi. Helsingin kanttorien sekakuorosta oli puhuttu jo vuosia ja nyt se sitten debytoi Pääsiäisoratoriossa, Ahokas kertoo.
– Kuoroon kuuluu 12 kanttoria, olen itsekin mukana. Meitä harjoittaa kokenut kuoronjohtaja Dani Juris .
Kirkko soikoon pyrkii tuomaan isojen nimien ohella esiin seurakuntien musiikillista osaamista. Tänä vuonna seurakunnissa on tavallista enemmän konsertteja.
Tapahtuman yhtenä teemana on kirjailija Albert Camus , jonka syntymästä on kulunut tänä vuonna sata vuotta ja jonka sivullisuuden teemat tuntuvat Ahokkaasta yhä ajankohtaisilta.
Camus’n hengessä on järjestetty kolme erilaista tilaisuutta. Paavalinkirkossa on sunnuntaina 21.4. kuultavissa, miten urkutaiteilija Angsar Wallenhorst improvisoi uruilla Camus´n romaanin Putoaminen pohjalta. Sellaista ei ole kuultu Ahokkaan mukaan missään aiemmin.
Jaa tämä artikkeli: