Verenperintönä rauhantyö
Alex Virtanen, 27, työskentelee aseettomana rauhanturvaajana Filippiineillä, Mindanaon saarella. Taifuuni Haiyan ohitti Mindanaon pohjoispuolelta eikä aiheuttanut siellä merkittäviä tuhoja. Helsingissä lomaillut Virtanen on seurannut uutisia mieli maassa, mutta ei usko katastrofilla olevan suoraa vaikutusta omaan työhönsä.
– Työskentelemme ihmisten aiheuttamien tuhojen, emme luonnonkatastrofien parissa. Väkivalta ei Mindanaolta valitettavasti lopu taifuunin vuoksi, Virtanen kommentoi ennen paluutaan Filippiineille.
Hänen isänsä Rauli Virtanen on tunnettu vuosikymmenien työstään dokumentaristina kriisialueilla. Lukion jälkeen Alex toimi Raulin kuvaajana Aasiassa. Sotien aiheuttaman kurjuuden näkeminen herätti kiinnostuksen rauhantyöhön.
– Tuli sellainen fiilis, että haluan työskennellä kentällä näiden asioiden parissa sen sijaan, että osallistun vain niistä kertomiseen, Alex Virtanen muistelee.
Virtanen opiskeli Amsterdamin yliopistossa konfliktinratkaisun maisteriksi ja työskenteli YK:n New Yorkin edustustossa vuoden verran. Mahdollisuus kenttätöihin tuli ihmisoikeustarkkailijana Länsirannalla 2012.
– Tapasin äärimmäisen ystävällisiä ihmisiä vaikeissa olosuhteissa. He yrittivät elää mahdollisimman tavallista arkea ja säilyttää itsekunnioituksensa ihmisoikeusloukkauksista huolimatta.
Tammikuussa 2013 Virtanen aloitti työn Nonviolent Peaceforcen (NP) aseettomana rauhanturvaajana Filippiineillä. Maassa on käyty sisällissotaa 40 vuotta. Viime vuonna luotiin rauhansopimuksen viitekehys, mutta rauhanprosessi on hauras, eikä väkivalta ole loppunut.
Virtanen työskentelee sodasta pahasti kärsineellä Mindanaon saarella. Vaikka tulitaisteluja on käyty muutaman korttelin päässä Alexin asunnosta, hän kokee olonsa Filippiineillä suhteellisen turvalliseksi. Suurimpia uhkia rauhanturvaajalle ovat harhaluodit ja aseistautuneet rikollisjärjestöt.
– Turvallisuuden kulmakivi on konfliktin osapuolten hyväksyntä. Ilman sitä ei voisi tehdä juuri mitään ruohonjuuritasolla, Virtanen sanoo.
NP:n toimintaan kuuluu avustaminen rauhanprosessissa, ihmisoikeustilanteen tarkkailu ja siitä raportointi sekä siviilien suojelu. NP pyrkii luomaan mahdollisimman luottamukselliset välit konfliktin osapuoliin, muihin paikallisiin toimijoihin ja siviileihin. Verkostoituminen auttaa kiperissä tilanteissa.
– Kesällä erään kylän kapteeni soitti meille, että siellä on tulitaistelu ja yli kolmekymmentä perhettä jäänyt loukkuun ristituleen. Otettiin yhteys toimijoihin, saatiin tulitauko aikaan ja perheet turvaan.
Virtasen mielestä aseettomuudesta ei ole haittaa rauhanturvaajan työssä Filippiineillä, pikemminkin päinvastoin.
– Aseistautuneet tekijät ovat aiheuttaneet siellä niin paljon turvattomuutta, että voisi olla hankalaa saavuttaa paikallisten luottamus, jos kantaisi asetta.
Virtanen toivoo, että aseeton rauhanturvaaminen nousisi keskustelussa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi aseellisen rinnalle.
– On todella paljon halvempaa lähettää kriisialueelle meitä aseettomia rauhanturvaajia kuin aseellisia. Siinä on yksi selkeä hyöty.
P.S.
Asun työkaverien kanssa soluasunnossa. Katolla asuu metrin mittainen varaani.
En ole koskaan katunut uravalintaani.
Ihmettelen, mikseivät Filippiinien konfliktit ylitä uutiskynnystä Suomessa.
Jaa tämä artikkeli: