Käsityöbloggarin arkea. Pian kaksivuotias Joona Viinikanoja tuli pyörimään vanhempiensa makuuhuoneeseen, kun äiti Terhi Viinikanoja viimeisteli tilkkutakkiaan silittämällä.
Verkosta vauhtia käsitöihin
Käsityöharrastajat ovat löytäneet toisensa sosiaalisessa mediassa. Käsityöbloggari Terhi Viinikanojaa töiden saama huomio verkossa on motivoinut kehittymään.
Teksti Maria Ruuska
Kuva Sirpa Päivinen
Myyrmäkeläisen kodin lattialla vipeltävän Joona Viinikanojan ruskeissa touhuhousuissa yhdistyy kaksi suurta käsityötrendiä: ekologisuus ja jakaminen.
Ensinnäkin pian kaksivuotiaan pojan housut on tehty kierrätysmateriaalista: äidin vanhoista housuista. Toiseksi pöksyt ja niiden syntytarina on jaettu käsityöharrastajien kesken äidin Hupsistarallaa-käsityöblogissa.
”Nää on niin hienot! Niin hienot!” Terhi Viinikanoja tuuletti uusinta tekelettään blogissaan muutama päivä ennen haastattelua.
”Ja kaikkein parastahan on siis se, että kun materiaali on jo valmiiksi vanhaa, niin tasan tietää, ettei se siitä enää sen kummemmaksi nyppyynny ja haalistu”, Viinikanoja jatkoi.
Viime vuosina etenkin nuoret naiset ovat innostuneet kovasti tekemään käsitöitä: neulomaan, virkkaamaan, tuunaamaan ja muodistamaan vanhaa ja ompelemaan uutta. Innostukselle on vaikeaa löytää väitöskirjatutkija Anna Kouhian mukaan yhtä syytä, mutta sosiaalisen median rynnistyksellä arkeemme on varmasti osansa buumissa. Kouhia tutkii käsitöihin liittyvää yhteisöllisyyttä väitöskirjassaan.
Blogit, Facebook ja erilaiset muut verkkoportaalit mahdollistavat töiden esittelyn aivan uudella tavalla.
– Tekoprosesseista on tullut verkon myötä avoimempia. Ihmiset uskaltavat esitellä keskeneräisiäkin tekeleitä ja kysyä neuvoa mahdollisiin ongelmiin.
Käspaikka – käsityö verkossa -yhteisöön kuuluu Facebookissa 9 001 henkilöä, Virkkaus-ryhmään 3 601 ja vastaavaan jengiin nimeltä Neulonta 6 888 ihmistä.
Terhi Viinikanoja perusti Hupsistarallaa-blogin seitsemisen vuotta sitten. Bio- ja elintarviketekniikan opinnot olivat loppusuoralla ja yhtäkkiä elämässä oli paljon aikaa.
Viinikanoja esitteli käsitöitään usein ystävilleen ja jossain vaiheessa joku ehdotti, miksei hän perustaisi töilleen blogia.
– Ennen sen perustamista olin ollut pitkään sellainen pipo talvessa -käsityöharrastaja.
Aluksi hän teki paljon ”nörttihenkisiä huumorijuttuja” kuten Nintendo-tyynyjä ja virkkasi mikrobipehmoleluja. Viimeaikaisia isoja töitä ovat olleet muun muassa virkattu mekko itselle ja Marimekko-kuvioista sävelletty värikäs villatakki pojalle.
Viinikanoja palasi tammikuun puolivälissä hoitovapaalta töihin, joten aika on taas tiukassa. Onneksi Joona on hyvä nukkumaan, joten äidille jää aikaa virkata ja neuloa iltamyöhälle.
Viinikanoja myöntää, että töiden saama verkkohuomio on motivoinut tekemään enemmän ja samalla myös kehittymään. Taannoin hän pähkäili blogissaan, pitäisikö siniseen neuletilkkutakkiin tehdä huppu tilkuista vai harmaasta langasta. Moni lukija ehdotti harmaata huppua ja yksiväriseen hän päätyikin, mutta ei harmaaseen vaan siniseen.
Suurin osa lukijoista on tsemppaavia ja avuliaita, mutta mukaan mahtuu myös hapannaamoja. Viinikanojasta on hassua, että ikävät kommentit eivät yleensä käsittele käsitöitä, vaan jotain täysin blogiin liittymätöntä teemaa, kuten lastenkasvatusta. Eräs lukija oli huolissaan pikkupojan painon kehityksestä, kun blogissa oli valokuva, jossa perhe söi retkellä pullaa.
Anna Kouhian mukaan materiaalien uusiokäyttö on tällä hetkellä kovassa suosiossa. Terhi Viinikanoja tunnistaa trendin. Housujen lisäksi hän on tehnyt pojalleen myös muun muassa farkkutakin vanhoista farkuistaan.
– Hyväkuntoisimpia vaatteita yritän myydä kirpputorilla ja muita hyödynnän ompelussa.
Uusiokäyttö tekee harrastuksesta myös edullisempaa. Monet vähän erikoisemmat kankaat maksavat helposti nimittäin saman kuin tekeillä olevan tuotteen ostaminen kaupasta.
– Varsinkaan neulomalla ei todellakaan säästä, Viinikanoja sanoo.
Kierrätysmateriaalin suosion on huomannut myös Katja Meriläinen, joka vetää yrityksensä DIY Showroomin kautta Fix Your Fashion -työpajoja. Niissä on ideana, että osallistujat voivat päivittää vanhoja vaatteitaan uuteen uskoon. Neuvoja fiksaamiseen löytyy myös DIY Showroomin ylläpitämän verkkoportaalin blogeista.
– DIY (eli do it yourself, suomeksi tee se itse) -tekeminen ei ole enää vain naisten puuhastelua, vaan miehetkin ovat innostuneita siitä.
Meriläisen DIY-pajoihin osallistuminen ei vaadi minkäänlaista aikaisempaa harrastuneisuutta.
– Tärkeintä on, että tekeminen on hauskaa ja tuottaa iloa, ei se, että ohjeita seurataan orjallisesti.
Meriläinen ja Kouhia harmittelevatkin, että moni on traumatisoitunut koulun käsityötuntien normatiivisuudesta ja luulee, että ei osaa tehdä mitään.
– Kouluissa opetus on edelleen hyvin tekniikkapainotteista. Tunteihin voisi tuoda rentoutta. Tekniikan hiomisen sijaan oppilaita voisi rohkaista etsimään uusia luovia ilmaisukanavia, Kouhia visioi.
Lisätiedot: hupsistarallaa.blogspot.com, diy-showroom.com
Jaa tämä artikkeli: