Messun puolesta. Petri Patronen (vas.) ja Teemu Laajasalo houkuttelevat ihmisiä kirkkoon yksi kerrallaan.
Vetovoimainen messu
Agricolamessu ja Kotiryhmäverkoston messut vetävät satoja kävijöitä.
Kallion kirkkoherrana tämän kuun alussa aloittaneen Teemu Laajasalon mukaan saarnojen ongelma ei ole se, että ne ovat liian pitkiä. Ongelmana on niiden huonous. Saarnan pitää kertoa Jeesuksesta henkilökohtaisesti kuulijan vapauttajana.
Petri Patronen nyökkäilee. Mutta hyvä messu vaatii muutakin kuin hyvän saarnan. Patrosen luotsaaman Kotiryhmäverkoston sunnuntaimessuissa käy säännöllisesti lähes 300 ihmistä. Laajasalon käynnistämä Agricolamessu taas kerää melkein yhtä paljon väkeä keskiviikkoiltaisin. Helsingin hiippakunnan pääjumalanpalveluksiin osallistuu keskimäärin 85 ja muihin jumalanpalveluksiin 75 henkilöä.
Mitä Verkostossa ja Agricolamessussa on tehty oikein?
– Ihmisten hengellinen nälkä ei ole kadonnut, eikä siihen vastaaminen ole niin vaikeaa kuin luulemme. Meidän täytyy alkaa taas uskoa sanomaamme. Ihmiset eivät ole tottuneet etsimään vastauksia kirkosta, Patronen sanoo.
Verkoston kävijämäärä on kasvanut puskaradion kautta. Munkkiniemen kirkon ikkunalaudat ovat käyneet ahtaiksi. Vuodenvaihteessa siirryttiin Munkkivuoren kirkkoon. Patronen painottaa, että messussa kävijöistä on välitettävä. Laajasalo on samaa mieltä.
– Se, paljonko messuissa käy ihmisiä, on toissijainen kysymys. Ensisijaista on se, panostetaanko niihin ihmisiin, jotka messussa käyvät, hän sanoo.
Kun Laajasalo ja nuorisotyönohjaaja Mika Lehto alkoivat järjestää Agricolamessuja vuonna 2008, kävijöitä oli parikymmentä. Muutamassa vuodessa määrä on yli kymmenkertaistunut. Oleellinen tekijä kasvun takana on Laajasalon mukaan rukous.
– Teimme kaiken niin hyvin kuin mahdollista, mutta väkeä oli vain muutamia kymmeniä. Pari vuotta sitten aloimme rukoilla hirveästi, ja äkkiä siellä olikin 250 ihmistä, Laajasalo kertoo.
– Kun ihminen tulee kirkkoon, se on aina ihme. Voimme tehdä asiat mahdollisimman hyvin, mutta lopulta kyse on Jumalan siunauksesta, Patronen sanoo.
Sekä Verkoston messu että Agricolamessu vetävät väkeä ympäri pääkaupunkiseutua. Laajasalo painottaa, että Agricolamessu on vain yhden kirkon tavallinen iltamessu. Verkoston messu on niin ikään Munkkivuoren kirkon virallinen sunnuntaimessu. Kumpikaan miehistä ei ennusta perinteisten jumalanpalvelusten tai paikallisseurakuntien katoamista.
– Perinteisten jumalanpalvelusten jäsenkato johtuu siitä, että ihmisten tarpeet ja kirkon tarjonta eivät kohtaa. Kyse ei ole siitä, ettei ihmisillä olisi hengellinen nälkä. Jumalanpalvelus ei saa olla teatteria, Laajasalo sanoo.
Rohkaisevista luvuista huolimatta Agricolamessu ja Verkoston messu ovat lapsenkengissään. Monessa asiassa suuntaa vasta haetaan.
– Verkostossa on jatkuvan uskonpuhdistuksen idea. Yritämme koko ajan arvioida toimintaamme Jumalan sanan valossa, Patronen kertoo.
– Agricolamessussa ollaan alussa, mutta koska standardi on messuissa keskimäärin niin huono, olemme pärjänneet hyvin.
Kirkkosalien täyttämiseen ei ole oikotietä, vaan jokainen ihminen on kohdattava yksilönä.
– Miten ihmiset saadaan kirkkoon? Yksi kerrallaan, Laajasalo toteaa.
Jaa tämä artikkeli: