Via Crucis avasi Raamatun sanoman
Merja Pohjankoski kirjoitti Via Cruciksesta (Kirkko ja kaupunki 7.4.). Pääsiäisen kohokohtana minulle on jo vuosia ollut Via Cruciksen seuraaminen – niin tänäkin vuonna. Olen nähnyt erilaisia, eri tavoin toteutettuja produktioita, jotka sinällään mielestäni ovat olleet hienoja esityksiä. Mutta etenkin viimevuotinen ja tämän vuoden Via Crucis avasivat itselleni Raamatun tutun tekstin elämään aivan uudella tavalla.
Kun Jeesus kannettuaan ristinsä Suomen Pankilta Tuomiokirkon portaiden juurelle teki viimeisen matkansa opetuslapsiensa Mestarina Golgatalle, jäin henkeä pidättäen odottamaan Mestarimme Via Dolorosan viimeisten metrien tapahtumia.
"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Symbolisen ristiinnaulitsemisen aikana Senaatintorilla vallitsi rikkumaton hiljaisuus, kun tuhannet ihmiset seurasivat Kristuksen maallisen elämän viime hetkiä. Ristinkuolema ja sitä edeltävät vaiheet eivät lähes 2000 vuotta sitten olleet kaunista satua, eivät myöskään tapahtumat Mestarin ylösnousemuksen jälkeen.
Jeesuksen seuraajina jo ammoisina aikoina oli naisia – en nähnyt heidän kuvaamisensa opetuslapsina muuttavan kristinuskon ydinsanomaa lainkaan. Kun näytelmän opetuslapset ja kansanjoukot maailmansa romahtaessa sekasorron keskeltä lähtivät jatkamaan elämäänsä kooten uskonsa rippeitä, oli heidän toivonaan Mestarinsa esimerkki toimia tinkimättä keskinäisen rakkauden ja armon puolella.
Senaatintorilla, reporttereiden kertoessa maailmamme kaoottisesta tilasta, opetuslapset ja kansanjoukot laskeutuivat Golgatalta alas oman elämänsä arkeen viemään ilosanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Marja Hirvonen
Jaa tämä artikkeli: