Vielä kerran Enkeli taivaan
Lehtemme joulunumerossa (K&k 19.12.) oli Tommi Sarlinin arvio Eero-piispan mainiosta kirjasta, joka mielestäni erinomaisella tavalla avaa tuttuakin tutumman virren sisältöä ja viestiä ”maan kansoille” ja siis meille suomalaisillekin. Minäkin suosittelen teosta mitä lämpimimmin.
Arvostelun erääseen detaljiin on kuitenkin pakko puuttua. Sarlin kirjoittaa: ”...Lutherin oma sävellys on pysynyt samana läpi vuosisatojen.” Niin minäkin luulin, kunnes tutustuin mainittuun kirjaan. Sivulla 36 on kuva Loimijoen musiikkikäsikirjoituksesta. Sen tarkkaa ajoitusta en ryhdy arvailemaan. Joka tapauksessa se on vähäisin poikkeuksin sama sävelmä, jota kirkkomme tänään käyttää. Sen sijaan sivulla 18 melodia on kopioitu Joseph Klugin laulukirjasta vuodelta 1535. Ja se melodia on aivan toinen.
En ryhdy tässä tarkemmin sitä analysoimaan. Nuottikirjoitukseen perehtymätönkin voi vakuuttautua asiasta vilkaisemalla vain kolmea ensimmäistä nuottia (En-ke-li). Nykyisessä virsikirjassamme ja Loimijoen käsikirjoituksessa melodia liikkuu asteittain alaspäin tavalla, jonka jokainen meistä osannee laulaa. Klugin versiossa se hyppää ensimmäisestä nuotista toiseen siirryttäessä kvintin verran ylöspäin. Samalla tavalla kuin virressä 8 Nyt tah-(don käydä vastaan). Ja kolmas sävel on sama kuin toinenkin.
Toisin sanoen samana se ei todellakaan ole pysynyt. En tiedä, kummalla tavalla virttä Lutherin perheessä veisattiin. Joseph Klugin versio on kuitenkin aivan toisenlainen kuin se meille tuttu. Ja hän julkaisi laulukirjansa Lutherin elinaikana.
Erkki Pullinen
Jaa tämä artikkeli: