Vielä tasa-arvosta ja pyhyydestä

Vielä tasa-arvosta ja pyhyydestä

Tom Henriksson kommentoi Wille Rydmanin kolumnia mielipidesivulla (K&k 26.2.) sanoen, että pyhyyttä ja tasa-arvoa ei sovi asettaa vastakkain, sillä tasa-arvo itsessään on pyhää. Vaikka Henriksson puhuikin vain ihmisten välisestä tasa-arvosta, haluan huomauttaa, että yleisenä periaatteena tasa-arvo todella hylkii pyhyyttä.

Käsite pyhä merkitsee ”erilleen asetettua”. Pyhän ja kaiken muun välillä on ehdoton raja, ja pyhät asiat ovat yhteisölle loukkaamattomia. Usein niihin liittyy tabuja: juutalaiset eivät saaneet lausua Jumalan nimeä eivätkä muinaissuomalaiset karhun nimeä. On helppo huomata, millä lailla tasa-arvo on pyhyydelle tuhoisaa: mitä enemmän on asioita, joita pidämme keskenään samanarvoisina, sitä vähemmän on mitään, minkä voimme ”asettaa erilleen”. Pyhyys on erityistä arvoa – eikä erityistä arvoa ole, jos kaikki on samanarvoista.

Henrikssonin kysymys, mikä olisi pyhempää kuin tasa-arvo, on silti hyvin oivaltava. Ainakin länsimaissa tasa-arvo on tätä nykyä ainoa pyhä asia. Tämä paljastuu ennen muuta tarkasteltaessa pyhän ja tabujen läheisyyttä. Miten voisikaan herättää enemmän paheksuntaa kuin kyseenalaistamalla tasa-arvon?

Määritelmällisesti tasa-arvon voidaan katsoa kieltävän erityisen arvon, ja sitä myöten myös pyhyyden. Kummallista kyllä, pyhäksi kelpaa siis näinä aikoina vain pyhyyden kieltävä periaate.

Olavi Seppänen
teologian ylioppilas

 

Jaa tämä artikkeli: