Kuva: Juha-Pekka Vanhatalo
Vieraana: Kuoronjohtaja ja säveltäjä Matti Rankala
Olet diplomilaulaja ja lauloit työksesi yli 20 vuotta oopperan kuorossa. Millainen loikka oli muuttua laulajasta säveltäjäksi?
– Ei minkäänlainen loikka. Sovitin ja sävelsin jo ennen kuin olin varsinaisesti opiskellut musiikkia päivääkään. Olen soittanut pianoa pienestä asti ja toiminut poikasopraanona kotona. Minulta pyydettiin aina Heinillä härkien kaukalon tai Tule rakkaus ihmisrintaan. Sama vuodesta toiseen, eikä se aina tuntunut minusta mukavalta. Onneksi äänenmurros pelasti siltä.
Miten ryhdyit säveltämään juuri joululauluja?
– Ensimmäiset joululauluni syntyivät, kun tarvittiin pari laulua kuvaelmaan. Sain siitä ajatuksen säveltää ainakin yhden laulun joka jouluksi, joskus on syntynyt kolmekin. Niinpä joululaulujani on yhteensä yli 60.
Mikä on saanut sinut etsimään musiikillesi laulua laajempaa muotoa?
– Monenlainen musiikki kiinnostaa minua. Olen vuosien mittaan säveltänyt jousikvartettoja, sinfonioita sekä lasten ja nuorten baletit. Olen tehnyt yhden oratorionkin.
– Kun johtamani Brevis Nova -kuoro esitti yhtä Bachin kantaattia, tulin ajatelleeksi, että voisin itsekin tarttua kantaattimuotoon. Joulukantaatissani kuullaan kuoroa, solisteja ja urkuja. Teos kantaesitetään ennen joulua.
Mitä erityistä Joulukantaatissasi on?
– Halusin tehdä kuunneltavaa ja kaunista, mutta ainakin paikoin myös humoristista kuvausta joulusta. Niinpä kun tietäjät matkaavat erämaassa, kamelit vain huojuvat ja huojuvat. Pyhän perheen ja eläinten yhteiselossa kuuluu määkiminen ja ammuminen. Se, missä määrin Brevis Nova -kuoro on valmis toteuttamaan visioitani, selviää lopulta itse konsertissa.
Jaa tämä artikkeli: