Vieraanvaraisuus on kristillinen hyve
Teologinen tutkimus on viime aikoina valottanut sitä, miten kristinuskosta avautuu voimavaroja uskontojen vuoropuheluun. Vieraanvaraisuus ja nöyryys ovat vanhoja kristillisiä arvoja. Niiden varassa on hyvä asettua kohtaamaan toisinuskovia.
Olen pohtinut, olisiko uskontojen vuoropuhelua varten kehitettyjä ajatuksia sovellettava myös kirkon sisäisissä erimielisyyksissä. Siksi panin ilolla merkille, että Agricolan kirkossa on annettu vieraanvaraisesti tilaa myös kirkkomme vanhauskoisille.
Valitettavasti uutta viiniä ei voi laskea vanhoihin leileihin. Agricola-projektin toiminnanjohtaja Teemu Laajasalo on ajautunut puolustuskannalle ymmärtämättömyyden edessä (K&k 30.9.).
Kuten Teemu Laajasalo, en minäkään voi aina ymmärtää naispappeuden vastustajia. Mielestäni heidän kärkevimmissä väistöliikkeissään ei ilmene kristillinen rakkaus. Silti kannatan kotipaikkaoikeuden suomista heille siinä kuin vaikkapa sateenkaarimessulaisille.
Luterilainen kirkko uhkaa hajota ristiriitaisiin tulkintoihin. Ainut toivo löytyy ennakkoluulottomista ratkaisuista, joiden avulla erimieliset ryhmät mahtuvat saman katon alle. Agricolan kirkossa otetaan sovinnon evankeliumi vakavasti, vaikka ensimmäiset askeleet ovatkin vaikeita.
Jyri Komulainen
dogmatiikan dosentti
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Toimitus lisää: Näiden kirjoitusten saapumisen jälkeen tuli tieto, että Agricola-liikkeen ohjausryhmä päätti 8.10. sanoutua irti säännöllisestä messuyhteistyöstä vanhan virkakäsityksen kannalla olevien herätysliikejärjestöjen kanssa. Yhteistyön ei katsottu sopivan Agricola-liikkeen linjaan.
Ohjausryhmässä ovat edustettuina Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, HelsinkiMissio, Tuomasyhteisö ja seurakuntayhtymä. Sunnuntaisin klo 12 toteutettava perinteinen messu on samalla yksi Tuomiokirkkoseurakunnan messuista. Jatkossa messusta vastaavat seurakunnan papit.
Jaa tämä artikkeli: