Kuva: Hans Eiskonen
Viestejä kuoleman rajalta
Kuolemanrajakokemuksessa ihminen ei koe olevansa unessa vaan terävöityneessä tilassa.
Monet kuolemanvaarassa olleet tai vakavasta sairaudesta tai onnettomuudesta henkiin selvinneet kertovat erikoisista kokemuksista. Populaarikirjallisuudessa heidän kertomuksiaan saatetaan pitää taivaskokemuksina tai sensaatiomaisina todisteina taivaan olemassaolosta.
Useinkaan kertomusten taustoista tai todenperäisyydestä ei tiedetä muuta kuin se, mitä ihmiset itse ovat kertoneet. Kuolemanrajakokemuksia on kuitenkin viime vuosikymmeninä selvitelty myös tieteellisesti. Tutkimusta tehdään etenkin Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa.
Uskonnonfilosofi Leo Näreaho on paneutunut tutkimuksiin ja esittelee tärkeimpien antia teoksessaan Kuolemanrajakokemukset. Tutkimuksesta tulkintoihin (Kirjapaja 2015).
Alkajaisiksi Näreaho sanoo, ettei lähesty aihettaan uskonnollisista lähtökohdista. Heti perään hän kuitenkin lisää, että kuolemanrajakokemuksilla ja uskonnoilla saattaa olla yhtymäkohtia.
– Jos kristinuskon ydin on Jumalan rakkaus, niin sama viesti löytyy myös syvistä kuolemanrajakokemuksista. Viestissä ei ole mitään ristiriitaa suurten uskontojen ydinopetusten kanssa.
Monet rajakokijat ovat jo lapsena aistineet herkästi ei-fyysistä todellisuutta.
Kun tutkitaan sairaalassa hoidettuja potilaita, voidaan käyttää muutakin aineistoa kuin heidän omia kertomuksiaan. Silloin tiedetään esimerkiksi, miten potilasta hoidettiin ja mitä tapahtui sinä aikana, kun hän oli koomassa tai tajuton.
Näreahon mukaan sydänpysähdystilanteet kuvaavat yleisemminkin kuolemanprosessia.
– Sydänpysähdyksestä selvinneistä 10–25 prosenttia on kertonut jälkeenpäin kuolemanrajakokemuksistaan. On mahdollista, että kokemuksia on vielä useammilla.
Jotkut unohtavat kokemuksen nopeasti, tai se ei ole jäänyt muistiin aivohäiriöiden takia. Lääkitys on voinut sekoittaa kokemisen. Jotkut eivät myöskään halua kertoa kokemuksestaan, ehkä siksi, että kokemus on ollut kielteinen.
Näreaho kertoo, että joillakin elvytetyillä on muistijälkiä ajalta, jolloin heillä ei olisi pitänyt olla tietoista toimintaa. Ihmisen fysiologiaan ja kuolemaan liittyy paljon sellaista, mitä ei vielä tunneta.
– Toisaalta tiedetään, että kaikki kuolemanrajakokemuksistaan kertoneet eivät todellisuudessa ole olleet fyysisesti lähellä kuolemaa. Kokemuksen voi laukaista myös uskomus, että on lähellä kuolemaa.
Gallup-tutkimuksen perusteella on päätelty, että kuolemanrajakokemuksia on noin 5 prosentilla väestöstä. Joissakin tutkimuksissa on viitteitä siitä, että kuolemanrajakokemuksia on vähän enemmän niillä, jotka eivät ennestään tiedä ilmiöstä sekä alle 60-vuotiailla enemmän kuin heitä vanhemmilla.
– On mahdollista, että kokemuksia on yhtä paljon kaiken ikäisillä. Nuoremmat vain muistavat paremmin ja ovat halukkaampia kertomaan niistä, Näreaho pohtii.
Kuolemanrajakokemuksilla on monia piirteitä. Tutkijoiden syvinä pitämissä kokemuksissa ylitetään raja ja mennään toiseen todellisuuteen. Ihminen ei koe näkevänsä unta, vaan hän kokee olevansa terävöityneessä tilassa, joka on todellisempi ja selkeämpi kuin arki- ja aistitodellisuus on.
– Kokemukseen voi liittyä ruumiista irtaantumiskokemus ja siihen liittyen tietoisuus tai jopa näkökuva siitä, mitä leikkaussalissa tai onnettomuuspäivänä tapahtui. Tai ihminen voi kuulla, miten lääkäri tai joku toinen toteaa hänet kuolleeksi, Näreaho kertoo.
Usein kokemuksessa on tunneli tai jokin muu symbolinen raja, joka ylitetään. Matkalla ihminen saattaa tavata kuolleita ystäviä tai omaisia, jopa sellaisia, joita hän ei ole koskaan ennen tavannut. Kokemukseen kuuluu valoa, joka hahmottuu joko utumaisempana ja jopa valo-olentona. Usein kokemukseen kuuluu myös ehdoitta hyväksyvä ja rakastava Jumala.
Syvissä kuolemanrajakokemuksissa on usein viesti Jumalan rakkaudesta.
– Ajankokemus voi muuttua niin, että ajanjaksot ja jopa aikakaudet koetaan sisäkkäisinä ja päällekkäisinä. Kokemukseen voi kuulua kertaus ja arvio menneestä elämästä. Siihen ei sisälly tuomiota, vaan se on jonkinlainen virheistä oppimisen prosessi, jossa omaa elämää käydään läpi toisen näkökulmasta.
– Nykyihmisten kokemukset poikkeavat suuresti keskiaikaisten ihmisten kokemuksista. Silloin kokemukset olivat vahvasti synti- ja syyllisyysteeman värittämiä. Kuoleva kohtasi huomattavan usein demoneita ja vieraili kiirastulessa tai helvetin porteilla.
Monesti kokemuksessa näytetään raja ja joku kertoo, että ihminen voi päättää, jatkaako eteenpäin vai palaako elämään.
– Vaikka kokemukset ovat aika lailla samanlaisia eri kulttuureissa, joitakin erojakin on. Esimerkiksi intialaisissa kertomuksissa päätöksen paluusta tekee kuoleman jumala, ei ihminen itse niin kuin yksilökeskeisissä länsimaissa, Näreaho kertoo.
Rajakokemuksia voi olla parivuotiailla lapsillakin. Lasten kokemusten erityispiirre on, että niissä esiintyy usein enkeleitä. Kaikki rajakokemukset eivät ole miellyttäviä, eivät edes lapsilla. On arvioitu, että kaikista kuolemanrajakokemuksista jopa joka neljäs saattaa olla ahdistava.
– Yksi tulkinta on, että epämiellyttävä kokemus on epätäydellinen rajakokemus. Ratkaisevaa kokemistavassa on, antautuuko ihminen kuolemankriisin synnyttämälle kokemukselle vai kamppaileeko hän sitä vastaan.
Uskomukset eivät vaikuta kokemusten yleisyyteen: kuolemanrajakokemuksia on niin uskovilla kuin ateisteillakin. Sen sijaan kokemusten laatu ja piirteet ja se, miten ihminen kertoo niistä, liittyy hänen ihmis- ja maailmankuvaansa.
Se, että ihminen on vakuuttunut kokemuksestaan, ei Näreahon mukaan vielä osoita sitä todeksi. Parhaiten kuolemanrajakokemuksesta todistavat sen seuraukset.
Ruumiista irtaantumiskokemukseen voi liittyä jopa näkökuva siitä, mitä leikkaussalissa tapahtui.
– Kuolemanrajakokemuksella on suuri merkitys kokijalleen. Se laajentaa hänen tietoisuuttaan, muuttaa hänen arvojaan ja uudistaa häntä henkisesti ja hengellisesti. Universaalin rakkauden kokemus muuttaa hänen suhdettaan myös toisiin ihmisiin.
Rajakokemuksensa seurauksena suomalainen lääkäri Matti Kiviluoto on kertonut sairastuneensa rakkaustautiin, joka kohdistuu kaikkiin ja kaikkeen.
– Miellyttävä kuolemanrajakokemus vie myös kuolemanpelon. Ihmisen itsensä lisäksi sillä on usein merkitystä myös niille, joille hän kertoo kokemuksestaan, Näreaho sanoo.
Eri alojen tutkijat ovat olleet kiinnostuneita myös etsimään selityksiä kuolemanrajakokemuksille ja vastauksia kysymyksiin, miksi niitä koetaan ja miksi ei. Psykologinen selitys voi yksinkertaisimmillaan olla, että kuolemanrajakokemus on puolustusreaktio kuolemanpelkoa vastaan.
– On myös mietitty yksilöpsykologisia, ihmisen persoonallisuuteen liittyviä tekijöitä. Monet rajakokijat ovat sitä mieltä, että he ovat jo lapsena aistineet herkästi ei-fyysistä todellisuutta. Itse ajattelen, että psykologiset tekijät voivat toimia kokemuksen laukaisijana.
Näreahon mielestä psykologisia selityksiä on tarpeen täydentää esimerkiksi ihmisen aivo- ja hermotoimintaa koskevilla tutkimuksilla. Lisäksi on otettava huomioon paranormaalit ja transsendenttiset näkökulmat ja teoriat.
– En usko, että materialistiset teoriat voivat selittää tietoisuuden syntyä ja sen erityislaatua. Rajakokemukset voivat hyvinkin olla kuvauksia ei-materiaalisesta, ihmisen fyysisen kuoleman jälkeisestä todellisuudesta, niin kuin rajakokijat väittävät, Näreaho arvioi.
Paradoksaalisena Näreaho pitää sitä, että nykyaikaisen modernin materialistis-tieteellisen hoitokulttuurin ansiosta yhä useampi ihminen selviää kuoleman rajalta takaisin elämään ja näin ollen myös kertomaan siihen liittyvistä kokemuksistaan.
– Kuolemanrajakokemukset ovat nykyajan ihmisten mystisiä kokemuksia. On mielenkiintoista, että kirkon edustajat eivät juurikaan puhu niistä. Näyttää siltä kuin oltaisiin valmiimpia tutkimaan keskiajan mystikoita kuin nykyihmisten kokemuksia.
Näreahon mukaan mystiseen hengelliseen kokemukseen kuuluu eri perinteissä tavallisesti kaksi asiaa: kokemus ykseydestä Jumalan tai jumaluuden kanssa ja se, että kokemus vaikuttaa myönteisesti kokijan ja hänen läheistensä elämään.
– Mystisiä kokemuksia voi tietenkin olla ilman kuolemanrajatilannetta, mutta usein rajakokija muuttuu vallankumouksellisesti.
Jaa tämä artikkeli: