null Vihapuheesta ja vihanpidosta

Vihapuheesta ja vihanpidosta

M. Malinen ja S. Räsänen (ks. mielipide K&K 14.1.) eivät joko ymmärrä tai eivät halua ymmärtää mitä oli/on päätetty jo ennen vuotta 1967. Onko todettava, etteivät he tunnusta Kansainliiton päätöstä brittien mandaattialueen jaosta, johon jakoon myös arabiosapuoli osallistui? Ao. päätös hyväksyttiin kansainvälisessä oikeudessa ja se on vielä kirjattu YK:n peruskirjaan. Vuonna 1922 juutalaisille tarkoitettu alue jaettiin kahteen osaan niin, että juutalaisille kuuluvasta alueesta lohkaistiin Palestiina-mandaatin arabeille 2/3 eli Jordanjoen itäpuolinen osa ja juutalaisille jäi länsiosa joesta lähtien.

Lisäksi kirjoittajat vääristävät mandaattialueen määritystä. Mandaattialue, jota kutsuttiin Palestiinaksi, ei ollut valtio tai siirtomaa, kuten IHACD on antanut väärin ymmärtää. San Remon konferenssissa Lähi-itään perustettiin Turkin imperiumilta vapautetuille alueille useita muita mandaatteja, joiden tehtävänä oli muodostaa itsenäisiä valtioita arabeille (British mandate of Mesopothamia, jolle perustettiin Irak, French Mandate for Syria, jolle perustettiin Syyria ja Libanon), ja koko maailmaan yhteensä 26 vastaavaa mandaattia, joilla monet itsenäiset valtiot nykyään sijaitsevat. Kun YK perustettiin Kansainliiton jatkajaksi, sen tekemät sitoumukset ja sopimukset siirtyivät YK:lle. Jos konfliktin ratkaisussa vedotaan kansainväliseen oikeuteen, on tärkeää, että järjestelmää kunnioitetaan sen kaikilta osin eikä poimita vain poliittisesti omiin tarkoituksiin sopivia osia.

Kun todetaan, ettei vihapuheesta ja sorrosta kertominen ole itsessään vihapuhetta, niin voidaan hyvin kysyä, miksi arabiosapuoli on aloittanut jokaisen sodan ja konfliktin. Eikä vihapuhe juutalaisia kohtaan ole unohtunut moskeijoissa tai päiväkodeissa tai kouluissa, eikä myöskään eräiden politiikkojen ja mullahien puheissa ympäri arabimaailmaa. Myös historiaa ja päätöksiä vääristelevät tahot syyllistyvät tähän samaan vihapuheeseen. Kysymykseen tulee myös PLO:n ja Hamasin peruskirjojen sisältämä vihapuhe. Sorrosta voisi lyhyesti todeta, että jos mikä niin eikö se, etteivät ympäröivät valtiot ja järjestöt hyväksy juutalaisvaltiota ja tekevät jatkuvasti laittomia hyökkäyksiä ja brutaaleja terroritekoja, ole sortoa sekä samalla voimassaolevien päätösten halventamista. Islamilaisen ääriajattelun innoittama terrori on tosiasiassa täysin ensisijainen ongelma Lähi-idässä.

Asekauppa on globaalia toimintaa ja tässä yleensä unohdetaan aseiden tuojat. Monessa, kuten myös Israelin historian ja kansainvälisten päätösten suhteen, ei nähdä metsää puilta.

Kari Väistö
Lappeenranta

Jaa tämä artikkeli: