Vihkimisestä tulee irvokas prinsessanäytelmä
Televisiouutisten mukaan hääparit vaativat yhä enemmän heitä vihkivien pappien ulkonäöltä. Teen itse toisinaan sijaisuuksia seurakunnassa.
Vaikka en papin tehtävissä toimikaan, olen huomannut saman ilmiön: etenkin morsiamet suhtautuvat omaan noin 20 minuuttia kirkossa kestävään toimitukseensa kuin se olisi seurakunnan ja jopa koko maailman tärkein tapahtuma, jota jokaisen mukana olevan (ainakin naisen) olisi kunnioitettava kampaajalla ja maskeeraajalla käymällä sekä pukeutumalla luonnonsilkkiseen, avokaulaiseen iltapukuun.
Mieluusti olisi myös vuokrattava näyttävät tekotimantit, jotta olisi riittävän arvokas ihminen osallistuakseen tapahtumaan. Hääparit (lue: morsiamet) eivät yritäkään ymmärtää seurakunnallisen työn faktoja, kuten sitä, että usein häätoimitukset järjestetään samassa kirkossa hautauksen jälkeen. Tämä sanelee kirkon työntekijöiden pukeutumista.
Voiko olla kirkon edustamien arvojen mukaista antaa parien järjestää illuusionomaisia täydellisiä kermakakkujuhlia, jotka perustuvat itsepetokseen? Jos Jeesus olisi täällä, hän saattaisi taas puhdistaa temppelin epäjumalien – rahan, tavaran ja täydellisen vartalon – palvonnasta.
Toivoisin, että kirkko voisi lopettaa itseensä kohdistuvan hyväksikäytön. Jos minä saisin päättää, lopettaisin alle 40-vuotiaiden kirkollisen vihkimisen kokonaan.
Loppuun sitaatti vihkitilaisuudessa usein luettavasta tekstistä: Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan…
Ei iloitse vääryydestä
Jaa tämä artikkeli: