Skaba. Lohirannan vihreällä riparilla isoset järjestävät leikkimielisen leiriskaban ulkona aina sään salliessa.
Vihreä Jumala
Vihreällä riparilla ympäristökasvatus on pieniä valintoja.
Malmin seurakunnan rippikoululeirin aamujumalanpalvelus on juuri alkamassa Lohirannan leirikeskuksessa. Aiheena on Luomakunnan sunnuntai, ja jumalanpalvelus pidetään asiaan kuuluvasti ulkona.
Leiriläiset saapuvat rantaan isosten muodostaman hiljaisuuden portin läpi. Sitten kukin käy vuorollaan viemässä alttarille kiven, kävyn, kukan tai marjan. Kaikki ovat tuoneet mukanaan jonkin sellaisen luontokappaleen, joka kuvaa omaa luontosuhdetta.
Jumalanpalvelus sujuu keskiviikkoaamun unisen rauhallisessa tunnelmassa. Päivän teksti luetaan psalmista 104: ”Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.” Teksti saa eloa äänitehosteesta, kun yksi lukijoista kahmaisee vettä lautaselta muovimukiin ja kaataa sen hitaasti takaisin lautaselle. Astiavalinta naurattaa pastori Seija Knuutila-Loukonen.
– Ei meillä täällä muuten käytetä kertakäyttöastioita.
Lohirannan rippikoululeiri on mukana Kirkkohallituksen, WWF:n ja Nuorten keskuksen Vihreät riparit -hankkeessa. Leirillä huolehditaan tarkasti kierrätyksestä ja energiansäästöstä. Kukaan ei ota enempää ruokaa kuin jaksaa syödä, ja vesimeloninkannat ja servietit ovat löytäneet biojäteastiaan. Kädet kuivataan mukana tuotuihin kangaspyyhkeisiin leirikeskuksen käsipapereiden sijaan.
Rippikoululaiset ovat itse luoneet leirille omat ympäristösäännöt. Suihkussa käydään vikkelästi ja sauna lämmitetään mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Muovipullot kerätään yhteen, ja pulloista saadut pantit lahjoitetaan nuorisotyön kummikohteelle senegalilaiseen lastenkotiin.
Vihreä ripari ei ole samaan tapaan erikoisrippikoulu kuin vaikkapa vaellus- tai urheilurippikoulut. Leirejä ei erikseen markkinoida nuorille, ja niinpä rippikoululaiset eivät välttämättä edes tiedä olevansa tulossa vihreälle riparille ennen sen alkua.
Anni Tynkkynen ja Eetu Honkanen saivat tietää leirin vihreydestä ensimmäisenä kaupunkipäivänä.
– Ajattelin, että se on ihan hyvä juttu, mutta tuskin kovin paljon vaikuttaa leirin kulkuun, kertoo Honkanen.
Erilaiset pienet ympäristöteot ovat Honkaselle tuttuja jo entuudestaan. Ne on opittu kotona vanhemmilta.
– En ole mikään kierrätysintoilija, mutta biojätteet pannaan biojätteeseen ja muutenkin lajittelen roskat oikein.
Tynkkynen käy Hiidenkiven peruskoulua, joka on mukana Vihreän lipun ohjelmassa. Ympäristönsuojelu on koulusta tuttua.
– Siellä on puhuttu paljon esimerkiksi kierrätyksestä ja veden säästämisestä.
Yhdessä luodut leirin ympäristösäännöt saavat molemmilta kiitosta.
– Säännöt ovat varmaan useimmille itsestään selviä, mutta niitä ei aina muista, sanoo Tynkkynen.
Myös isosille vihreä leiri on uusi kokemus.
– Omalla riparillani ei puhuttu ollenkaan ympäristöstä, kertoo Liisa Ovaska.
Nyt ympäristöteema on esillä oppitunneilla, ja ympäristökysymykset huomioidaan ohjelmaa suunniteltaessa. Se tarkoittaa jatkuvia pieniä valintoja.
– Erääseen leikkiin olisi liittynyt vesi-ilmapallojen heittelyä. Päätettiin isosten kesken, ettei oteta leikkiä, koska siitä tulee niin paljon muoviroskaa, Ovaska kertoo.
Hän on aiemmin osallistunut sellaisellekin leirille, jolla ei kierrätetty laisinkaan.
– Huomaa, että tässä asiassa eletään murrosvaihetta. Nyt kehitetään uusia ideoita ja otetaan niitä käyttöön. Seuraavalla leirillä nämä ovat jo itsestäänselvyyksiä, hän uumoilee.
Vihreä leiri on tarjonnut myös teologisesti uutta ajateltavaa.
– En ole koskaan ajatellut, että jos Jumala on luonut maailman, niin meillä ihmisillä on velvollisuus suojella sitä. Nyt se tuntuu itsestään selvältä, Ovaska sanoo.
Leiriläiset ja isoset puhuvat paljon itsestäänselvyyksistä. Vihreiden ripareiden verkkosivuilla kerrotaan, että leiri on ”riittävän vihreä”, kun leiriläisten kanssa laaditaan yhdessä ympäristösäännöt, teema näkyy leirin ohjelmassa, leirin aikana on vähintään yksi kasvisruokapäivä, leirillä liikutaan luonnossa ja henkilökunta toimii ympäristövastuullisesti.
Voidaanko ajatella, että tällaisten pienten valintojen tulisi todella olla itsestään selviä?
– Kyllä voidaan, vastaa hankkeen teologinen asiantuntija Panu Pihkala.
Tänä kesänä mukaan on ilmoittautunut viitisenkymmentä rippikouluryhmää aina Helsingistä Pudasjärvelle. Tavoitteena on vuoden 2014 loppuun mennessä saada mukaan 200 ryhmää, jolloin hanke olisi koskettanut noin 5 000 leiriläistä. Se on kymmenesosa kaikista rippikoulun kävijöistä vuosittain.
Pitkällä tähtäimellä tavoitteet ovat korkeammalla.
– Emme halua luoda eliittivihreitä rippikouluja vaan juurruttaa vihreä ajattelu rippikoulutyöhön niin, että tulevaisuudessa kaikkia rippikouluja voitaisiin kutsua vihreiksi ripareiksi, kertoo Pihkala.
Hän pitää tärkeänä, ettei ympäristökasvatus ole vain käytäntöä. Rippikoulussa ympäristötyölle luodaan maailmankatsomuksellinen pohja.
– Ympäristöjärjestöillä on paras tekninen asiantuntemus ympäristönsuojelusta, mutta kirkko voi opettaa, miten usko motivoi toimimaan luonnon hyväksi, sanoo Pihkala.
– Rippikoulu on kirkon keskeisimpiä kasvatuksen muotoja. Leirit pidetään usein lähellä luontoa, ja opetus tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia ympäristöteemojen käsittelyyn, sanoo Pihkala.
Myös Seija Knuutila-Loukonen mielestä vihreys on helppo integroida rippikouluun.
– Leirillä käydään läpi perinteiset oppisisällöt eikä mitään jätetä pois, mutta ympäristöteema tulee esiin kaikessa opetuksessa mahdollisuuksien mukaan. Näen, että tämä on opetusta rikastuttava asia, hän sanoo.
Hanke auttaa muistamaan ympäristöteeman ohjelmaa suunniteltaessa.
– Esimerkiksi syntiopetuksen yhteydessä voidaan käsitellä luontoa. Jeesuksen käsky rakastaa koskee myös luomakuntaa ja tulevia sukupolvia.
Luokkahuoneen nurkkapöydälle on koottu erilaisia ympäristöteemaan liittyviä kirjoja. Vihreän rukousvaelluksen vierellä on 50 syytä ostaa Reilun kaupan tuotteita sekä Changemakerin materiaalia. Kannustavasti nimetty ympäristönsuojeluopas Sinä voit pelastaa maailman tiivistää leirin hengen.
Leirillä halutaan luoda kokemus toivosta. Knuutila-Loukonen kertoo, ettei tarkoituksena ole vierittää vastuuta ympäristöongelmista nuorille vaan muistuttaa siitä, että omilla valinnoilla voi muuttaa maailmaa.
Kesäteologi Mikke Mäen luomakunta-aiheisella oppitunnilla pohditaan kulutusvalintoja. WWF:n leireille tuottaman Pallon paras ateria -korttipelin avulla pohditaan, mihin ruokaa valitessa tulisi kiinnittää huomiota. Oppitunnin toisella puoliskolla mietitään, mitkä tavarat ovat tarpeellisia ja mitkä turhia.
Kolmantena leiripäivänä kaikki eivät vielä tunne toisiaan ja keskustelu on vaisua.
– Voiko yksi ihminen vaikuttaa, kysyy Mäki ringissä istuvilta leiriläisiltä.
Hetken on aivan hiljaista.
– Ei taida kenelläkään olla ainakaan kielen päällä mitään.
Kahdenvälisissä keskusteluissa leiriläiset ovat monisanaisempia. Anni Tynkkynen ja Eetu Honkanen kertovat, etteivät tunne oloaan toivottomaksi vaikka ilmastonmuutoksesta ja uhkaavasta ympäristökatastrofista puhutaan paljon.
– En ole oikein miettinyt ilmastonmuutosta, Tynkkynen sanoo.
Honkanen ei usko, että muutos on nopea. Niin paljon vihreät arvot ovat esillä.
– Yhden ihmisen teoilla ei ole paljon vaikutusta, mutta monen ihmisen teoilla voi olla suuri merkitys.
Jaa tämä artikkeli: