Kristian Huitula on heittänyt Vihtahousun hahmon häränpyllyä ylösalaisin.
Vihtahousu on eksynyt paholainen
Kristian Huitulan sarjakuvapiru Vihtahousu ei oikein tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Huitula itse tekee juuri sitä, mitä haluaakin.
Vihtahousua harmittaa. Hän on keksinyt ruton, malarian ja paljon muuta, mutta jokin lyö ne kaikki karmivuudessa: tosi-tv.
Kristian Huitula, 42, toteaa pirunsa olevan ressukka.
– Ei se saisi aikaan isoa pahaa vaikka haluaisikin. Mutta luulen, ettei Vihtahousu edes haluaisi.
Huitulan kolmiruutuinen Vihtahousu-sarjakuva ilmestyy Ilta-Sanomissa arkisin 1.–26.6. Pullukka paholainen yrittää kovasti olla maineensa veroinen, mutta helppoa se ei ole.
– Vihtahousu tekee pahuuksia mahdollisesti vain siksi, että se ajattelee toisten odottavan sitä siltä.
Huitula alkoi piirtää Vihtahousua kymmenisen vuotta sitten. Idea sarjakuvaan syntyi mieleen nousseesta hahmosta: pieni pullea piru. Vihtahousun selkein ja pinnallisin taso on puhdasta huumoria, mutta Huitula ajattelee sarjakuvan olevan moniulotteisempi. Epävarman pirulaisen mielenliikkeet ovat monelle ihmiselle tuttuja.
– Periaatteessa Vihtahousussa voi nähdä kenet tahansa naapurin erkin. Ulkoapäin ajattelee helposti, että se on välinpitämätön ja paha, mutta ennen kaikkea Vihtahousulla on huono itsetunto.
Toisaalta maailman asiat ovat jo niin rempallaan, ettei keskitason paholaiselle tahdo löytyä töitä. Onhan meillä tosi-tv.
Ahdistavat kolme ruutua
Kristian Huitula on onnekkaassa asemassa. Hän elättää itsensä sarjakuvilla ja kuvitustöillä kuten on aina halunnutkin. Pikkuhauska Vihtahousu on Huitulalle sivutyö. Hänen pääteoksiaan ovat koko Kalevalan kattava sarjakuvaeepos, jonka tekeminen kesti kolme ja puoli vuotta, ja Franz Kafkan Linna-romaanin sarjakuvasovitus. Linnan ensimmäinen osa ilmestyi viime talvena, toista saadaan vielä hetki odottaa.
Tuskin Hesari olisi parikymmentä vuotta sitten julkaissut jotain Fingerporia.
Jos suurteoksen sarjakuvasovitus onkin valtava haaste, kolmen ruudun hupistripinkään tekeminen ei ole helppoa.
– Kolme ruutua on ahdistava. On suuri haaste saada strippi tehtyä niin, että juoni ja hahmot kehittyisivät, mutta yksittäinen sarjakuva toimisi myös sellaisenaan.
Suurin osa sarjakuvista on Huitulan mielestä kertakäyttöviihdettä, joka naurattaa kerran. Parhaat sarjakuvat nousevat massasta monitasoisuudellaan. Päällystaso naurattaa, mutta syvemmät tasot saavat lukijan ajattelemaan. Tähän Vihtahousukin pyrkii.
– Vihtahousu suhtautuu kaikkeen negatiivisesti, eikä edes huomaa sitä. Niin tekevät monet ihmiset. Asiat voi kuitenkin nähdä myös positiivisesti, Huitula pohtii.
Ihmiset tottuvat karskeihin aiheisiin
Vaikka Vihtahousu onkin huumorisarjakuva, se on myös karu ja ronski. Kristian Huitula on huomannut, että julkaistavien sarjakuvien sopivuuden rajat ovat vuosien mittaan venyneet.
– Tuskin Hesari olisi parikymmentä vuotta sitten julkaissut jotain Fingerporia.
Syitä voi keksiä monia. Ihmiset ovat tottuneet karskeihin aiheisiin, ja sananvapautta ja suvaitsevaisuutta pidetään yhä kovemmassa arvossa. Kaikki ei kuitenkaan ole sallittua. Rajanveto riippuu Huitulan mukaan usein siitä, kuka puhuu ja kuka kuuntelee. Kriittisen kommentin oikeutus voidaan kyseenalaistaa julistamalla se vihapuheeksi.
– Mikä esimerkiksi on asiallista kritiikkiä ja mikä vihapuhetta? Riippuu henkilön agendasta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Fantasian messiaat lainaavat hohtoa Jeesukselta
HengellisyysTeräsmies, terminaattori ja Midnight Nation -sarjakuvan Laurel ovat fantasiahahmoja, joiden tarinoissa on tuttuja messiaan piirteitä.