Kuva: Tomi Muukkonen / Lintukuva
Viikin pellot – lintujen kiitorata
Parinkymmenen valkoposkihanhen parvi lentää matalalta yli käheästi haukahdellen. Viikin sänkipellolla se sulautuu satojen ja tuhansien ruokailevien lintujen harmaanmustaan joukkoon.
Koetilan lehmät märehtivät raukeina yhdeksän kilometrin päässä pääkaupungin keskustasta. Niitä ei muuttoruuhka kiinnosta.
Hiekkateitä kulkevista ihmisistä näkee kauas, jos he ovat täällä lintujen vuoksi. Bongareilla on kaulassa kiikari, mukana jalustalla ja pitkällä teleputkella varustettu kamera tai kaukoputki ja yllä erähenkiset vaatteet. Joskus pientareelta voi bongata kymmeniä lintuihmisiä, jotka makaavat mahallaan vieretysten putket tähdättyinä johonkin parin metrin päässä tepastelevaan pikkutirriäiseen.
Viikin pelloilla näkyy vielä hanhia sekä vesi- ja petolintuja. Myös vaellus- ja marjalinnut kuten tilhet saattavat pysähtyä pellon viereisessä Arboretumissa, jossa kasvaa yli 400 puulajia. Marraskuussa syysmuutto hiljenee.
Laakea aukea kerää myöhäisimmätkin auringonsäteet. Päivän valoannoksen ehtii nauttia lyhyinä arki-iltoina.
Jalkoja voi lepuuttaa pellonreunan lintutornissa. Kuuma juoma maistuu termospullosta kuuraisina päivinä, jolloin viimeinenkin hanhi on lentänyt lämpimään.
Kerro meille paikasta, josta kannattaisi tehdä juttu: kirkkojakaupunki@kotimaa.fi.
Jaa tämä artikkeli: