Viikonpäivät saivat nimensä muinaisten jumalten mukaan

Tiesitkö viettäväsi joka viikko kuulle ja auringolle nimettyjä päiviä? Viikonpäivien perin arkisilta kuulostavien nimien taustalla on vanhoja, viikinaikaisia jumatarustoja.

14.06.2016 15:29
Sari Saaristo

Suomalaiset viikonpäivien nimet perustuvat pääosin skandinaavisin nimiin. Osa viikonpäivistämme paljastaa jo ulkoasussaan lainan: esimerkiksi ruotsin måntag, tisdag ja torstag kertovat korvakuulolta olevansa maanantain, tiistain ja torstain sukua.

Skandinaaviset viikonpäivät ovat viikinkien nimeämiä, joten tänäkin päivänä muistamme kalentereissamme heidän jylhiä jumaliaan: torstai esimerkiksi muistuttaa Thor-jumalasta ja tiistai Thorin jumalveljestä Tyristä.

Jumalten mukaan päivien nimeäminen ei kuitenkaan ollut viikinkien oma keksintö, vaan he toivat idean reissutuliaisina germaaneilta. Germaaneille viikonpäivät taas kulkeutuivat aikoinaan Rooman valtakunnasta.

Pohjolan jumalat veivät roomalaisten paikan

Germaanit käänsivät viikonpäivien nimet muinaisten roomalaisten kielestä eli latinasta. Roomalaisten viikonpäivistä kukin oli pyhitetty yhdelle tärkeälle taivaankappaleelle ja siihen yhdistetylle jumalalle. Roomalaisiin viikonpäiviin pääsivät niin kuu kuin aurinkokin, lisäksi muun muassa Mars, Jupiter ja Saturnus.

Pohjoismaihin ei kuitenkaan tuotu roomalaisperäisiä viikonpäiviä täysin sellaisinaan. Suoraan aurinkoon ja kuuhun viittaavat sunnuntai ja maanantai otettiin käyttöön, mutta neljän muun viikonpäivän esikuvat Mars, Merkurius, Jupiter ja Venus korvattiin skandinaavisten jumalten Tyrin, Odinin, Torin ja Frejan nimillä.

Vain Saturnus ei saanut vastinetta skandinaavien viikossa, sillä Saturnuksen päivä osui skandeille tärkeään kylpypäivään. Päivä saikin viikkokalenteriin nimen kylpyveden, ”laur”, mukaan.

Suomalaiset viikonpäivät

Suomessa viikonpäivien nimet omaksuttiin skandivastineista melkein sellaisinaan. Poikkeuksena on keskiviikko, joka suomessa tarkoittaa germaanisen esimerkin mukaan viikon keskimmäistä päivää. Muissa pohjoismaissa päivän nimi tulee Odin-jumalasta.

Roomalainen viikonpäivien nimiperinne näkyy laajalti Euroopan eri kielialueilla ja jumalten nimiin viittaavat viikonpäivät löytyvät niin espanjan, ranskan, englannin kuin skandienkin kielialueilta, tosin hieman eri muodoissaan.

Kristinuskon leviämisen myötä muinaiset kirkkoisät yrittivät vaihtaa viikonpäivien pakanallisina pidettyjä nimiä kristillisiin, mutta vanhat nimet olivat juurtuneet sinnikkäästi kansan käyttöön. Vähitellen kristitytkin omaksuivat roomalaisperäisen nimistön – ja toisaalta samalla viikonpäivien nimien alkuperä alkoi unohtua.

Maanantai on kuun päivä

Maanantaissa kuuluu vanha germaaninen lainasana. Se oli käännetty suoraan latinasta, jossa dies Lunae on kuun päivä. Kuu on saksaksi die Mond. Muinaisruotsissa päivä tunnettiin nimellä manadagher. Siitä ei enää ole pitkä matka maanantaihin.

Germaanitaustaisissa kielisuvuissa maanantai on pysynyt nykymuodossaankin hyvin lähellä alkuperäistä asua: måndag (ruotsi), monday (englanti) ja Montag (saksa). Romaanisissa kielissa maanantai kantaa yhä latinan kielistä alkuperäänsä: lunes (espanja), lundi (ranska), lunedi (italia).

Tiistai on sodan jumalien päivä

Roomalaisille tiistai oli sodanjumala Marsin päivä, dies Martis. Meille nimi tiistai on tullut vanhan pohjoisen sodan jumalan mukaan, jonka germaanit tunsivat nimellä Ziu, skandinaavit nimellä Tyr ja anglosaksiset kansat nimellä Tiw.

Pohjoismaisessa tarustossa urheana esitelty, sodan taistossa apuun pyydettävä Tyr oli Odinin poika, Thor-jumalan nuorempi veli. Islannin kielessä tiistai on yhä kirjaimellisesti Tyrin päivä.

Germaanissa kielissä tiistain kirjoitusasussa on pieniä variaatioita, sen sijaan latinalaista perää olevat nimet taas ovat vieläkin hyvin lähellä toisiaan: tisdag (ruotsi), tuesday (englanti), Dienstag (saksa), martes (espanja), mardi (ranska) ja martedi (italia).

Keskiviikkona taitetaan viikko

Roomalaiset pyhittivät keskiviikon, dies Mercuriin, Merkuriukselle. Pohjoisemmat kansat valitsivat tilalle Odin-jumalan. Suomessa keskiviikko tarkoittaa viikon keskikohtaa: sunnuntaista alkaneen viikon keskeltä taittavaa päivää. Tapa lienee periytynyt saksasta, jossa keskiviikko tunnettiin joskus nimellä Wodanstag (Odin on englanniksi Wodan), mutta lopulta nimeksi vakiintui keskiviikkoa tarkoittava Mittwoch.

Odinin ja Merkuriuksen perinne näkyy yhä monissa kielissä: onsdag (ruotsi), wednesday (englanti), woensdag (hollanti), miércoles (espanja), mercredi (ranska), mercoledi (italia).

Taivaan ilmiöiden ja ukkosen jumalten torstai

Roomalaisten ylijumala, taivaan ja taivaanilmiöiden jumala Jupiter antoi nimensa torstaille (dies Jovis). Taivaanilmiöiden jumalalle löytyi vastine sekä skandien että germaanien tarustoista. Suomalaisen torstain nimi juontaa Thorista, pohjoismaisen taruston ukkosen jumalasta ja germaanisissa kielissä torstaille antoi nimensa ukkosenjumala Donar.

Thor ja ukkonen sävyttävät torstain kirjoitusmuotoa yhä nykyäänkin: torsdag (ruotsi, norja), thursday (englanti), Donnerstag (saksa). Jupiterin perinne elää romaanisisten kielialueiden torstaissa: jueves (espanja), jeudi (ranska), giovedi (italia).

Jumalattarien perjantai

Perjantai oli roomalaisten viikkokalenterissa dies Veneris, Venuksen päivä. Myös pohjolassa perjantai nimettiin jumalattarien mukaan. Venus, joka oli rakkauden ja kauneuden jumalatar, sai pohjoisiksi vertaisikseen Frejan. Suomalainen perjantai sana nousee samasta juuresta, vaikka kuulostaakin hieman erilaiselta.

Frejat ja Venukset pitävät pintansa perjantain nimissä: fredag (ruotsi), friday (englanti), Freitag (saksa), viernes (espanja), vendredi (ranska) venerdi (italia).

Hiiteen Saturnus, lauantai on kylpypäivä

Lauantain nimellä on yhteispohjoismainen tausta. Se on pesupäivä, jonka nimi tulee kylpyvettä tarkoittavasta laur –sanasta ja/tai muisnaisruotsin pesua tarkoittaneesta logh-sanasta. Kylpypäivän nimeä tai merkityssisältöä ei siis lainattu pohjoismaisiin kieliin latinasta, vaikka siellä olisi tarkoitukseen ollut tarjolla dies Saturni, Saturnuksen päivä.

Lauantaiset pesuvedet näkyvät yhä pohjoismaisissa kielissa: lördag (ruotsi), lørdag (tanska, norja). Saturnus ei sekään ole unohtunut, vaan näkyy yhä englanninkielessä (saturday).

Sunnuntai, auringon ja Jumalan päivä

Dies Solis, auringon päivä, kääntyi matkallaan pohjoiseen germaanisiin muotoihin Sonnen ja sun. Viittaus aurinkoon näkyy yhä kielissämme: söndag (ruotsi), sunday (englanti), Sonntag (saksa).

Romaanisissa kielissä sunnuntain nimeksi juurtui myöhemmin Jumalan päivää tarkoittava Dominica: domingo (espanja), dimanche (ranksa), domenica (italia).

Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat; Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto; Historia.net