Viimeinen repliikki

• 12.12.2012 09:07
• Antti Nylén kirjailija ja suomentaja

”Missä rahat?” on Robert Bressonin viimeisen elokuvan Rahan viimeinen repliikki. Elokuva valmistui vuonna 1983, ohjaajan ollessa yli kahdeksankymmenen. Hän eli jouluun 1999 asti, katsoi vuosisatansa kärsivällisesti loppuun.

Rahojen perään kyselee öljykuski Yvon. Väärästä setelistä alkanut järjetön tapahtumasarja oli syössyt hänet väkivallan kierteeseen, jolle ei ole mitään ratkaisua tai selitystä. Raha kuvaa armotonta, jumalatonta maailmaa, joka tottelee vain omia rautaisia, joskin mielettömiä lakejaan.

Joskus minusta tuntuu, että se kuvaa meidän maailmaamme. Viimeinen repliikki, jonka Yvon lausuu murhattuaan juuri hyväntekijänsä, ainakin on jäänyt kiertämään puheisiimme jonkinlaista silmukkaa. ”Missä rahat?” kysellään, ikään kuin ketään ei mikään muu kiinnostaisi ja ikään kuin kenelläkään ei olisi yhtään rahaa, vaikka me olemme rikkaampia kuin milloinkaan.

Markkinaliberalistit ja muut oikeistoideologit opettavat, että ihminen on pohjimmiltaan ahne ja itsekäs, että olisi teeskentelyä väittää muuta ja että menestys on sitä, kun tilillä on paljon rahaa.

Olen varma, että rikkauksista unelmoi vakavissaan vain pieni ja turmeltunut joukko, joka jostakin syystä saa sanoa asiansa megafoniin. Juuri syy askarruttaa minua. Pähkähulluista ajatuksista on tullut painokelpoisia. Tähän asti lottovoitoista ja notkuvista herkkupöydistä on haaveiltu vitsillä, koska kaikki tietävät, että me oikeasti tarvitsemme vain rakkautta. Ollaanko ironian lisäksi nyt luopumassa toivosta? Onko päätetty, että rakkaus ynnä muu on pelkkää haihattelua, joten viisas tavoittelee rehellisesti pelkkää rahaa?

1980-luvulla puhuttiin statussymboleista, tavaroista, jotka tarkoittivat omistajansa olevan vauras ja menestynyt. Siinä oli vielä jotakin järkeä. Symbolin arvo oli symbolinen.

Onko nyt siirrytty seuraavaan vaiheeseen, luovuttu hassuista symboleista, jotka viittaavat johonkin suureen, ja alettu pitää symboleita — seteleitä ja turhia tavaroita — itse asiana, jonakin suurena?

Merkitsevätkö tavararöykkiöt kuusen alla tyhjää, meidän tyhjyyttämme?

Pohdittakoon näin joulun alla ja vielä pyhinäkin sitä.

Ja sitä, kykenemmekö enää kääntymään nihilismin tieltä, unohtamaan rahoja ja kysymään: ”Missä rakkaus?”