Viinasta voi vapautua
Alkoholismista voi vapautua, mutta tahdon voimalla se ei onnistu. Toipuminen voi alkaa vain sen myöntämisestä, ettei itse voi hallita juomistaan.
Ei auta, että sosiaalityöntekijä, vaimo, lääkäri ja pappi huutavat ympärillä, että nyt loppuu juominen. Vasta kun ihminen itse haluaa lopettaa, hän voi raitistua. Näin uskovat monet, jotka ovat olleet alkoholismin kanssa tekemisissä.
Silti toipumisprosessissa ei ole kyse uljaista päätöksistä ja tahdonvoimasta, vaan päinvastoin oman avuttomuuden ja kykenemättömyyden myöntämisestä. Ensimmäinen askel on luopuminen hallinnan ajatuksesta.
Lilli Loiri-Seppä, 40, kohtaa usein itseään vanhempien ja kokeneempien alkoholistien epäilyksen: ethän sinä voi tietää mitään kunnon ryyppäämisestä. Hän tuntee kuitenkin aiheen sekä omakohtaisen toipumisen kautta että muiden toipumistarinoiden kuuntelijana.
Loiri-Sepän kirja Selviämistarinoita (Gummerus 2009) sisältää kaksikymmentä kertomusta siitä, miten juominen loppuu. Yksi niistä on hänen omansa.
Loiri-Sepän juomiseen eivät ehtineet puuttua perhe, lääkäri tai muutkaan, sillä hän oli ulkoisesti tavallinen työssä käyvä nuori aikuinen. Työhön radiotoimittajana ja tv-tuotantoyhtiössä suorastaan kuuluivat kosteat juhlat ja maailmantuskaiset krapulat. Jo taidelukiolaisena hän sanoo juoneensa eri tavoin kuin monet kaverit.
”Se oli sellainen perille pääsemisen tunne. Se oli mun juttu, tiesin sen ensihumalasta saakka”, hän kuvaa.
Kolmekymppisenä hän joi viimeisen kerran. Vaikka raitistumiseen vaikutti rakastuminen raittiiseen ja urheilulliseen mieheen, Loiri-Seppä on sitä mieltä, ettei mikään ulkoinen tekijä ole ratkaiseva. Tärkeintä on ymmärtää, ettei enää halua juoda.
Ajatus kirjan tekemisestä syntyi halusta auttaa ystävää, jonka äiti joi. Loiri-Seppä alkoi kerätä tarinoita selviämisestä. Ammattitoimittaja löysi tarinoidenkertojia helposti.
Kuunneltuaan kymmeniä rankkoja tarinoita kirjaansa varten ja kirjoitettuaan niistä Loiri-Seppä oli ”täysin loppu”. Vasta silloin hän meni ensimmäisen kerran Anonyymien alkoholistien (AA) kokoukseen.
”Ryhmän henki ja vertaistuki eheyttää ja puhdistaa, se on tunteena samanlainen kuin avanto ja meditaatio, joita nykyisin harrastan”, hän kuvaa.
Monen on vaikea mennä alkoholistien tapaamiseen tai avoimeen ryhmään, koska pelkää muiden ajatuksia. Entä jos ovella vastaan tulee naapuri tai työkaveri? Juuri siksi AA:n yksi keskeinen periaate on luottamuksellisuus. Yleensä on tapana, ettei julkisuudessa edes tunnustauduta AA-laisiksi.
Vielä suurempi este hakeutua hoitoon on vastenmielinen ajatus siitä, että olisi itse alkoholisti tai mikä pahempaa, apua tarvitseva alkoholisti.
Vaikka jokainen alkoholisti on erilainen ihminen, taudin määritelmä on Loiri-Sepän mielestä melko yksinkertainen. Alkoholisti on ihminen joka ottaa, vaikkei haluaisi.
”Alkoholisti juo, vaikka se aiheuttaa hänelle enemmän surua kuin iloa. Sanon aina, että alkoholi on masenne. Sen kanssa pulaan joutunut ihminen ei enää saa kovinkaan paljon todellista iloa, mutta jatkaa silti, koska on pakko.”
Loiri-Sepän mielestä on tärkeää muistaa, että alkoholi aiheuttaa masennusta, eikä päinvastoin. ”Voit olla kuusi viikkoa juomatta ja katsoa, ahdistaako vielä yhtä paljon”, hän ehdottaa kaikille, joita väite epäilyttää.
Alkoholisti ei aina näytä juopolta. Tämän asian Loiri-Seppä halusi kirjassaan osoittaa. Ei ole myöskään olemassa mitään tapahtumaa, tilannetta tai menetysten määrää, jonka jälkeen alkoholista luopuminen kävisi helpommaksi. Pohjakosketus on päänsisäinen asia.
”Tärkeintä ei ole se, mitä kaikkea on ehtinyt jo juomisella tuhota, vaan se, ettei enää halua juoda.”
Yhden ominaisuuden Loiri-Seppä nostaa raitistumisen kannalta tärkeimmäksi. Se on, yllättävää kyllä, kyky tuntea syyllisyyttä. Mahdollisuus toipua on ihmisen kyvyssä syyllistyä.
”Ne voivat toipua, jotka eivät enää pysty elämään itsensä kanssa alkoholisteina. Ne voivat toipua, jotka saavat kovimmat morkkikset ja jotka voivat nöyrtyä. Käyttäisin sanaa synnintunto.”
Tällä hetkellä Loiri-Seppä kirjoittaa yhdessä kirjailija Monika Fagerholmin kanssa kirjaa siitä, millaista elämä voi olla lopettamispäätöksen jälkeen. Sen työnimi on ”Elämänohjeita alkoholisteilta”.
Pakottamalla voi olla juomatta, mutta ei raitis. Niin kauan kuin yrittää hallita itseään tahdon voimalla, viina voittaa.
”Irti päästäminen hallinnan pakosta on ensimmäinen askel. Sen jälkeen tärkeintä on tuottaa itselleen hyvää ja pitää itsestään huolta. Mutta vain tämä hetki on selviävälle alkoholistille olemassa. Kukaan ei voi kantaa eilistä ja huomista.”
Loiri-Sepän mukaan AA:n kaksitoista askelta tekisivät hyvää muillekin kuin alkoholisteille. Kahdentoista askeleen ohjelma puhuu nöyrtymisestä, virheiden myöntämisestä ja Jumalan tahdon kysymisestä. Vaikka Loiri-Sepällä ei ole kristillistä vakaumusta, hän on huomannut, että monille juomisen lopettaneille Jumala on lakannut olemasta älyllinen ongelma.
Espoon kaupungin mielenterveys- ja päihdepalvelukeskus EMPPU tarjoaa maksutonta apua ja hoitoa päihdeongelmiin. Ilmoittautuminen puh. 046 877 2543 tai avovastaanotolla arkisin klo 8.30–10.30. AA:n auttava puhelin 09 750 200 (klo 9-21). Lisätietoja www.aa.fi.
Jaa tämä artikkeli: