Viisi muistoa vihkiäisistä
Jos menee naimisiin 12.12.12, hääpäivää on vaikea unohtaa. Juhlat pysyvät mielessä muutenkin.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuva Esko Jämsä
Häiden muistoa ei silti hälvennä yhtään, vaikka juhlien ajankohta pitäisi myöhemmin tarkistaa sormuksesta. Viisi naimisiin mennyttä kertoo, mitä omista häistä jäi mieleen.
”Meidät vihittiin Helsingin pitäjän kirkossa marraskuisena iltana. Jatkoimme juhlintaa Viikin Gardeniassa, trooppisen lämpimässä kaakkoisaasialaisessa puutarhassa, jossa herkuttelimme thaimaalaisilla kevätkääryleillä, friteeratuilla jättikatkaravunpyrstöillä, vihreällä tofucurryllä ja kookoschilikanalla. Alkumalja skoolattiin valkoviinilaseista, koska pitopalvelu unohti kuohuviinilasit.
Häämatkalla Thaimaassa ja Kambodžassa tunsin ensimmäisen kerran esikoiseni potkut. Hän liikkui niin lujaa, että mieskin tunsi sen.
Hääpäivänä lapsi jää mummin ja ukin hoiviin, ja me käymme kahdestaan syömässä ja elokuvissa.”
Nainen, häistä 3 vuotta
”Menimme naimisiin maistraatissa vain kahden todistajan läsnä ollessa. Seuraavana päivänä avioliitto siunattiin kotonamme suvun kesken. Illalla pidimme isot bileet kavereille ilman perinteisiä häärituaaleja. Saimme häälahjaksi artistin esiintymään bileisiin.
Tarjosimme molemmissa tilaisuuksissa pelkkää kasvisruokaa, jota itsekin syömme. Etukäteen herätti kysymyksiä, voiko niin tehdä, mutta kaikki tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä. Ruokaa paistettiin kaveribileissä isossa wokkipannussa.
Muutama sukulainen valmisti juhlien jälkeiseksi aamuksi yllätyksen kotiimme: he siivosivat sen ja valmistivat kauniin aamu-aterian, joka oli koristeltu yrteillä ja kukilla.”
Mies, häistä 5 vuotta
”Kutsuimme perheen ja ystävät teatteriravintolaan juhlimaan toisen lapsemme nimen-antojuhlia. Maistraatin henkikirjoittaja kertoi lapsen nimen, minkä jälkeen hänelle pidettiin puheita.
Sitten kaverimme, joka on tunnettu DJ, laittoi häämusiikkia soimaan. Nousin mieheni kanssa lavalle taputusten ja yllättyneiden huutojen saattelemana. Mieheni äiti alkoi itkeä ja omani huusi kovalla äänellä, että minä arvasin! Muutamat ystävät näyttivät jopa loukkaantuneen yllättyneiltä. Vihkiminen oli kaunis tilaisuus.
Olin harjoitellut salaa kitaransoittoa ja lauloin nyt kitaran säestyksellä miehelleni rakkaudentunnustuksen. Hän oli ällistynyt, koska en ole aiemmin soittanut kitaralla mitään.
Elävää musiikkia riitti, sillä monet ystävistämme ovat muusikoita. Isovanhemmat veivät jossain vaiheessa iltaa lapset luokseen nukkumaan.
Kaikki onnistui hyvin muuten, paitsi että yksi veljeni satutti polvensa ja toiselle ei enää tarjoiltu sen jälkeen, kun hän oli saanut suuren punaviinitahran rinnuksilleen.
Ensimmäisenä hääpäivänä kenties yllätämme toisemme jotenkin.”
Nainen, häistä 2 kuukautta
”Menimme naimisiin perinteisin menoin kirkossa synnyinseudullamme maalla. Paikalla olivat lähimmät kaverit sekä suku, jota muuten näkee harvoin koossa. Jatkot pidettiin vanhassa kylätalossa, jossa paikallinen humppabändi soitti.
Tunnelmaa on kehuttu vielä pari vuotta jälkeenpäin. En muuttaisi häistäni mitään.
Olemme juhlineet hääpäivää ulkoilemalla. Kerran laskimme pyllymäkeä kuten ensimmäisillä treffeillämme, viime vuonna kävelimme vaellusreittiä Hämeen järviylängöllä.”
Mies, häistä 3 vuotta
”Meidät vihittiin perjantaina maistraatissa, minkä jälkeen joimme kahvit huoltoasemalla. Lauantaina pidimme varsinaisen hääjuhlan maatilalla: oli ruoat, boolit, ulkopelit ja bändi, jossa soitin itse. Meininki oli rento.
Saimme häälahjaksi paljon työkaluja, koska olimme juuri ostaneet talon maalta. Häämatka jätettiin väliin, koska morsiamella oli jo vatsa pystyssä.
Olemme suunnitelleet ulkona syömistä hääpäivänä, mutta vielä niin ei ole käynyt, koska emme ole koskaan muistaneet asiaa oikeaan aikaan.”
Mies, häistä 6 vuotta
Lisätiedot seurakuntien vihkipäivästä 12.12.12 osoitteessa www.kirkkohäät.fi.
Avioliiton esteiden tutkinta on pyydettävä viimeistään 4.12.
Jaa tämä artikkeli: