null Viisikymppisenäkin voi saada uuden työpaikan

Uusiin tuuliin. Pauliina Moona toivoo työnantajien ottavan huomioon, että viisikymppisellä on runsaasti työkokemusta mutta vielä paljon työvuosia jäljellä.

Uusiin tuuliin. Pauliina Moona toivoo työnantajien ottavan huomioon, että viisikymppisellä on runsaasti työkokemusta mutta vielä paljon työvuosia jäljellä.

Viisikymppisenäkin voi saada uuden työpaikan

Pauliina Moona oli 54-vuotias, kun hänet sanottiin irti työpaikastaan. Kaikki sanoivat, ettei sen ikäinen enää saa töitä. Toisin kävi.

Myynnin ammattilaisen tunnistaa. Kun Pauliina Moona istahtaa haastattelua varten Cafe Caruselin pöytään, hän huomauttaa, että nämä lautasliinat ovat heidän firmansa tuotteita. Seuraa lyhyt tarina yhteistyöstä kahvilan kanssa.

Kun Moona vuosi sitten sanottiin irti työstään 24-vuotisen myyntityörupeaman jälkeen, hän uskoi elävänsä työttömänä lopun ikäänsä. Nyt hän on kuitenkin uuden työnantajan palveluksessa.

Irtisanominen on shokki

Irtisanominen voidaan tehdä monella tavoin. Pauliina Moona sai sähköpostilla kutsun yt-neuvotteluun, joka koski vain avainasiakaspäällikön tehtävää eli häntä. Hiljattain pidetyn myyntipalaverin yhteydessä asiasta ei ollut mainittu. Samoissa tiloissa työskentelevässä muutaman hengen porukassa menettely tuntui kohtuuttomalta. Niin kuin sekin, että hiukan aiemmin samoihin töihin oli palkattu uusi työntekijä.

– Ymmärrän, jos töitä ei ole, mutta se olisi reilua kertoa silmäkkäin, Moona sanoo.

– Istuin yt-kutsun tullessa autossa parkkipaikalla. Jouduin sokkitilaan ja ajoin kotiin kylmä hiki päällä. ”En pysty menemään huomenna asiakkaisiin”, ajattelin. ”Mutta pakkohan se on, kun olen luvannut.”

Tilanteen kuultuaan Moonan puoliso käski hänen mennä työterveyslääkärille, ei mihinkään asiakkaisiin. Niinpä seuraavana aamuna seitsemältä, ennen lääkäriä, Moona meni myyntikonttorille ja keräsi henkilökohtaiset tavaransa, ettei tarvitsisi enää nähdä työtovereita. Häpeä oli hirveä.

 

Sillä on valtava merkitys, miten ihminen sanotaan irti. Että saako toinen säilyttää itsekunnioituksensa.”

 

– Työterveyslääkärin ammattitaito oli alusta alkaen ratkaiseva tekijä toipumisessani, Moona sanoo.

Puolen vuoden irtisanomisaikana lääkäri halusi nähdä Moonan muutaman kerran ja tarkisteli, kuinka tämä voi. Yhteensä Moona lepäsi kolme kuukautta. Irtisanomisen aiheuttama stressi purkautui itkuisina yön tunteina ikkunasta toiseen kulkien. Moona tapasi myös tuttua psykoterapeuttia, joka antoi yksinkertaisia ohjeita.

– Sillä on valtava merkitys, miten ihminen sanotaan irti, Moona sanoo. – Että saako toinen säilyttää itsekunnioituksensa. Tämä oli traumaattinen kokemus.

Moonalle oli tärkeää päästä nopeasti pois ja mennä eteenpäin polttamatta siltoja takanaan.

Läheisten ja tuttavien tuki kantaa

Pauliina Moona on ollut viisi vuotta mukana sosiaalisessa mediassa Facebookin kautta. Hän on kertonut itsestään ja elämästään varsin vapautuneesti. Myös irtisanomistaan hän käsitteli somessa, tosin viitteellisesti. Iloiset koira- ja kommelluspäivitykset vaihtuivat haikeisiin runoihin ja kuviin sekä virrensäkeistöjen rukouksiin. Entisen työnantajansa nimeä Moona ei maininnut.

Itse asiassa some on ollut hänelle yksi tärkeä tukija pahimmassa pimeydessä.

– En olisi uskonut, miten valtava merkitys oli tykkäyksillä, peukuilla ja sydämillä ja niitä lähettäneillä ihmisillä.

Kovin paikka irtisanomisen jälkeen oli, kun Moonan piti kertoa äidille työn menetyksestä. Kyyneleet nousevat vieläkin.

– Äiti asuu kaukana Lapissa ja me soitellaan. Pelkäsin, että hänen maailmansa murenee.

– En kertonut asiaa puhelimessa, mutta kun matkustin pohjoiseen, äiti sanoi, että äänestä oli kuulunut, että jotain nyt on. Kyllä se lapsensa tuntee.

”Kyllä tämä tästä varmaan järjestyy. Mie rukoilen”, äiti oli sanonut.

Moona oli melkein viikon äidin luona ja tankkasi voimia. Mielessä alkoi viritä ensimmäisiä ajatuksia työnhausta. 

Uudet keinot käyttöön

Pauliina Moonan elämä oli mennyt niin, ettei hän ollut koskaan joutunut tosissaan hakemaan töitä. Nyt hän ei yhtään tiennyt, mitä tehdä.

Sitten hänen ystävänsä Tuula Helppi tarjoutui hänen henkilökohtaiseksi työnhakuvalmentajakseen. Moona oli ajatellut, että tilanne on katastrofaalinen. Viisikymppinen ei saa töitä, kun kaikki sanoo niin ja uutisissa on ja työpaikallakin sanottiin.

”Kaksi kuukautta ja olet valmis työnhakuun”, Helppi kuitenkin sanoi.

Epäilystään huolimatta Moona lähti leikkiin. Joka toinen sunnuntai hän tapasi valmentajansa. Lähdettiin liikkeelle CV:stä. Yksinkertaisesti ranskalaisin viivoin käytiin läpi Moonan vuosien työhistoria. Helppi myös antoi hänelle tehtäväksi pitää yöpöydällä vihkoa ja kynää. Aina, kun tulee mieleen, missä on ollut mukana, pitää kirjoittaa vihkoon.

– Heräilin yöllä ja kirjoitin. Olin tehnyt vaikka mitä! Aloin innostua, Moona kertoo.

Seuraavaksi oli vuorossa valokuva. Voi kauheaa.

Kuvaa varten piti käydä kampaajalla ja tehdä kasvoille siisti, kevyt työmeikki. Hyvää kuvaa tarvittaisiin hakemuksiin. Tehtiin käyntikortti ja LinkedIn-profiili, joissa oli sama kuva.

Työnhakumaratonin jälkeen. – Kun lopulta sain hakemani paikan, olo oli epätodellinen, Pauliina Moona muistaa.

– Hyvä ihme, minustahan tehdään tuotetta. Minua brändätään, Moona oivalsi.

Seuraavaksi alettiin puhua avainsanasta verkostoituminen. Miten muka?

– Pian istuin nätisti OTTYn eli omaehtoisen työllistymisen tuen kurssilla muiden yli viisikymppisten keskellä. Tästä porukasta tuli minulle vertaistuki, Moona kertoo.

– Meille rakennettiin työkalupakkia työnhakuun ja meitä treenattiin etsimään piilotyöpaikkoja: Millaisten yritysten logoja näette? Siellä voisi olla teille töitä.

Kurssilla sanottiin, että 80 prosenttia OTTYista saa töitä.

Heti henkilökohtaisen valmennuksen aluksi Pauliina Moona oli tarkastellut valmentajansa kanssa avoimet työpaikat -ilmoitusten sisältöä ja opetellut sitä kautta räätälöimään kohdennetun hakemuksen. Oli tärkeää katsoa, mitä juuri tämän ilmoituksen jättänyt työnantaja tarvitsee. Moonan hakemuksen loppuun tuli lyhyt slogan ”Tulen mielelläni kertomaan, miten minä ja tuotteenne olemme ohittamaton paikka”.

Piilotyöpaikatkin hakuun

Kun varsinainen työnhaku alkoi, Moona sai haastattelukutsun lähes jokaiseen hakemaansa avoimeen paikkaan persoonallisesti tehdyllä hakemuksellaan. Tässä flow-tilassa hän auttoi myös ystäväänsä löytämään uuden työn.

Suorat yhteydenotot työnantajiin eli niin sanotut piilotyöpaikkahakemukset Moona lähetti postitse. Kun niin moni lähettää nykyään sähköpostia, kirje jää erilaisena mieleen.

Puhelin alkoi soida: ”Ei minulla nyt ole töitä, mutta tahdon nähdä sinut”, joku sanoi. ”Oli niin erikoinen hakemus, että tule käymään”, sanoi toinen. Yhteydenottoja tuli myös LinkedIn-profiilin johdosta.

 

Vaikka Moona lähetti paljon hakemuksia ja pääsi haastatteluihin, hän joutui pettymään monet kerrat.

 

Puhelimeen tarttuminen oli toinen Moonan valtti.

– Soitin yhteen kahvifirmaan – tämä kertoo toipumisestani, Moona aloittaa.

Hän pääsi puheisiin toimitusjohtajan kanssa kertomalla ottaneensa selville, miten eräs tietty huoltoasema keittää loistavan makuisen kahvinsa. Toimitusjohtaja oli kiinnostunut. ”Nykyään myyntihenkilöt eivät uskalla soittaa”, tämä sanoi.

Vaikka Moona lähetti paljon hakemuksia ja pääsi haastatteluihin, hän joutui pettymään monet kerrat. Kaikkein kuluttavinta hänestä olivat lukemattomat finaalit. Tieto, että jokainen valinnassa loppusuoralle päässyt on tosi ammattilainen, ei keventänyt putoamisen tuomaa pettymystä.

– Kahden parhaan joukossa ollaan jo maitohapoilla, Moona sanoo. – Putoamisen jälkeen itsensä kokoaminen uuteen yritykseen tuntuu lähes mahdottomalta.

Lopulta kuitenkin onnisti.

– Kun sain myyntipäällikön paikan, olo oli epätodellinen, Pauliina Moona sanoo.

– Prosessoin, että herraisä, olen yli viisikymppinen. Mihin ne minun kanssani joutuvat? Lukivatkohan ne ne paperit?

"Älä lähde mukaan hokemaan, ettei viisikymppiselle ole töitä, naiselle varsinkaan”, Pauliina Moona neuvoo.

Iän mahdottomuus oli imeytynyt häneen, ja hän oli ohentanut itsensä luvuksi. Moni rekrytoija kyllä toimiikin samalla tavoin kuin ”kaikki muut”: ei pidä viisikymppistä työkykyisenä.

– Sen voi ajatella myös toisin päin: 54-vuotiaalla on runsaasti kokemusta ja silti vielä paljon työvuosia jäljellä, Moona sanoo. – Hänellä on malttia keskittyä työhön, kun muu elämä on asettunut uomiinsa.

Moonan työpaikka Fiblon Oy valmistaa kattaus- ja Fibra-pyyhintätuotteita ammattikäyttöön maalla, merellä ja ilmassa. Fiblon pitää tärkeinä pehmeitä arvoja kuten luottamusta ja työn iloa.

– Mistä enää löytyy yritys, jolle työn ilo on arvo?, Moona päivittelee. – Täällä on työhyvinvointi sydämen asiana. Kukaan ei saa vetää itseään piippuun. Ja meidän tehtaan sähkö tulee tuulivoimasta.

Moona sanoo, että hänellä kävi mäihä, kun hänet sanottiin irti. Kristittynä hän käyttää myös sanaa johdatus.

– Ovet voivat avautua odottamattomilla tavoilla. Minä löysin kotini.

Pauliina Moona hymyilee. Hänen on aika jatkaa matkaa.

Lyhyt työnhakusanasto

CV = Curriculum vitae, elämän kulku, ansioluettelo
LinkedIn-profiili = Omat tiedot verkkosivusto LinkedIn:ssä. LinkedIn on työurasivusto, jota moni työnantaja seuraa.
Piilotyöpaikka = paikka, jota työnantaja ei pane julkiseen hakuun.
OTTY = Omaehtoisen työllistymisen tuki OTTY ry, kahdeksan ammattijärjestön työnhakuveturi. Tukea työllistymiseen. otty.tek.fi, p. 050 4032 363.
Slogan = tunnuslause
www.te-palvelut.fi = Työ- ja elinkeinotoimiston verkkopalvelu, kattava rekrytointikanava.

Pauliina Moonan työnhakuvinkit

o Tee hakemuksesta omannäköisesi. Persoona peliin. Tarina kiinnostaa.

o Älä lähetä CV:tä. Kuka jaksaa lukea ansioluetteloita? Se lähetetään pyydettäessä.

o Tiedä, että yleensä täytyy lähettää 20 hakemusta, että pääsee yhteen haastatteluun.

o Käytä lukuja ja konkretiaa. Niistä saa kiinni. ”Vuoden aikana kaksinkertaistin myynnin.” Pysy totuudessa.

o Kun hakemaasi paikkaan valitaan toinen, älä luovuta. Työhaku on maraton.

o Hae lähellesi ihmisiä, jotka kantavat. Tuki on tarpeen, kun olet huonossa hapessa.

o Hoida päätäsi, lenkkeile, unelmoi ja hae työhistoriastasi onnistumisia.

Lue lisää samasta aiheesta:

Miksi juuri minä?

Töissä palkkatuella

Työkyvyn palautuminen voi onnistua

Uudenlaista työkulttuuria kypsyttelevä Hoffice rantautui Alppilan kirkkoon

Työ voi tehdä syvästi onnelliseksi

Jaa tämä artikkeli: