Viivästyneet kiitokset Roihuvuoren seurakunnalle
Palmusunnuntaina Laajasalon kirkon messussa iäkäs seurakuntalainen sai sairauskohtauksen juuri saarnan alettua. Takapenkkiin kuului vain kolahdus. Kirkon työntekijät kiiruhtivat – täysin tilanteen halliten – kohtauksen saaneen ja tämän omaisen avuksi. Paikallaolijasta näytti siltä, että kukin kanttori-urkuria myöten tiesi tarkalleen tehtävänsä. Naissuntio toimi erikoisen mallikkaasti. Saarnan jo aloittanut nuori naispappi totesi, että pidetään pieni tauko.
Tästä taukosesta huolimatta seremonia ei juuri viivästynyt aikataulustaan. Kirkkotilassa vallitsi levollinen ja rauhallisen odottava ilmapiiri. Poikkeuksellinen toiminta, sairaankuljetusväen toimet mukaan lukien, oli hiljaisen tehokasta ja sairastuneen tilaa kunnioittavaa. Potilaskin sai poistua messusta arvokkaasti pyörätuolissa istuen. Saarnan jälkeen esirukousosassa sairastunut kirkkovieras sai tuekseen pontevat esirukoukset tervehtymisensä puolesta.
Aikuinen tyttäreni muisti kymmenen vuoden takaisen vastaavan tapahtuman Yliskylän yläsalissa (Laajasalon kirkon edeltäjä). Sairauskohtauksen saanut ikääntynyt kirkkovieras tokeni tajunnanmenetyksestään urkujen jo pauhatessa. Hän kysyi iloisen hämmästyneenä vieressään olevilta: "Olenko minä jo taivaassa…?"
Muistelu irrotti makeat naurut – ehkä helpotuksesta silloisen kirkkovieraan puolesta. Taivasusko on kuitenkin hieno ja arvokas asia.
Tuula Airio
seurakuntalainen
Roihuvuoren seurakunta
Jaa tämä artikkeli: